KUKA KEKSI KATEUDEN?

Kateus, kateus, kateus... Sitä tuntuu olevan ilmassa joka puolella. Ollaan sitten tuttuja tai tuntemattomia, jossain taitavia tai onnekkaita. Aina löytyy kateellisia ihmisiä. Ei se ole välttämättä tahdonalaista, vaan se voi olla riippumatonta ihmisestä itsestään. Se on tunnetila siitä, miten kaipaa jotain omaan elämäänsä. Aina kateutta ei edes huomaa, koska se voi piiloutua ärsyyntymisen alle. Joskus kateudesta voi olla kuitenkin apua saavuttamaan omia tavoitteita, mutta pahimmillaan se saa aikaan ilkeyttä ja harmittavaa käytöstä.

Miksi me sitten ollaan kateellisia, jos tiedostetaan sen vaikutus? Näin käy, kun me huomataan toisella olevan jotain mitä meillä ei ole. Hassua kyllä, aina se asia ei ole toiselle ihmiselle edes merkityksellinen. Toisinaan taas vaikka saisimme kateuden kohteen itsellemme, emme välttämättä nauttisi siitä. Mielessä sitä voi jopa miettiä, miksi tätä kyseistä asiaa niin paljon kadehti. Tunteen myöntäminen ei ole itselle helppoa, mutta voin kertoa et jokainen kerta on todella kannattavaa.

Oonko mä kateellinen? Kyllä mä huomaan välillä omankin pääni sisältä kateellista ajattelua. Näinä hetkinä mä monesti mietin, mitä se toinen ihminen on asian eteen tehnyt. Olisinko valmis samaan, jotta saavutan saman? Mä pystyn sen tunteen kautta käsittelemään, et mihin asiaan en oo täysin tyytyväinen omassa elämässäni. Sitä, mikä mua ärsyttää tai mitä mä haluan muuttaa. Oikeastaan kateuden tunteen kautta mä onnistun heräämään sisälläni siihen, jos en ole tyytyväinen kaikkiin asioihin. Pääsääntöisesti kuitenkaan mä en koe olevani kateellinen ihminen, vaan pyrin saavuttamaan omaan elämääni kaipaamiani asioita. Ajattelen asiat enemmänkin niin, että jokainen ihminen tavoittelee ja saavuttaa erilaisia asioita elämässään. He tekevät töitä erilaisten asioiden eteen ja sitä kautta saavuttavat haluamiaan asioita. Kaikki eivät voi saavuttaa tai hankkia kaikkea haluamaansa. Ja onneksi emme saakaan tai ylipäätänsä halua samoja asioita elämässämme. Tämä tekee meistä yksilöllisiä ja tavoitteellisia, luovia ihmisiä.

Millaisia me silloin olisimme, jos saisimme kaiken haluamamme? Jos ei olisi haaveita hankinnoista tai matkoista, joiden eteen tehdä töitä? Tiedättekö, joskus mua saattaa harmittaa hirmusesti miten toiset ihmiset saa asioita helpolla tai eivät joudu tekemään työtä asioiden eteen. Saavat kalliita laukkuja tai valmiiksi maksettuja lomamatkoja, joista joudun vain haaveilemaan kunnes saan säästettyä rahaa ja järjestettyä ajankohdan. Miten toiset saavat työpaikan hakematta paikkaa, kun itse olen kirjoittanut parikymmentä hakemusta ilman vastausta.

Mutta tiedättekö miltä tuntuu kun vihdoin onnistaa? Oon näin myöhemmin ymmärtänytkin paremmin sen, miten oon lopulta hyvillään siitä ettei mulle oo annettu kaikkea valmiina. En mä ois halunnut. Mä haluun tehdä asioiden eteen työtä ja saada sitä kautta ostettua itselleni mitä tarvitsen. Treenata oman kuntoni ja hyvinvointini eteen, jotta näen oman työni tuloksen. Tuntea harmistusta siitä, miten en saa kaikkea haluamaani, sillä se pitää minut toimeliaana. Jos mulla ei ois asioita joiden eteen tehdä työtä, miksi tekisin sitä? Kaikki se tuntuu ansaitulta ja paremmalta näin.

SATU