En odottanut, että matkapostausten kirjoittaminen olisi näin vaikeaa. Palattiin eilen kotiin Turkista, jossa vietettiin pari edellistä viikkoa. Mulla oli ipad mini mukana, jonka kautta tarkoitukseni oli postata teille tavalliseen tapaan. Tästä huolimatta en tehnyt niin, koska te blogin lukijat varmasti huomasitte sen, miten paljon vaikeuksia yhdenkin kuvan julkaisemisen suhteen oli. En olisi uskonut, miten hankalaa se voikaan olla, saada tää kaikki kokema kasaan ja vielä niin että sen tunnelma edes jotenkin säilyisi. Mun kameran muistikortti on lähestulkoon täynnä kuvia, mun pää on täynnä kaikkia muistoja ja vielä sekaisin menneestä matkasta ja koti-suomeen paluusta, eikä kaiken tän aiemman tapahtuneen sarjoittaminen aiheisiin tunnu niin yksinkertaiselta. Miten saisinkaan tän kaiken jaoiteltua fiksulla tavalla osiin? Sitä mä tällähetkellä pähkäilen täällä ruudun toisellapuolen.
Tulossa on siis pari osa postausta yleisesti matkasta ja viimeisestä parista viikosta, sekä muutamia omia postauksia aiheista, joita mun mieleen on jäänyt teille jaettavaksi. Näitä uusista kokemuksista matkalta, postikortti rakkaudesta, maan turvallisuustilanteesta ja muutamasta muusta asiasta, jotka tuun vasta blogin kautta paljastamaan myöhemmin!
Kerroinkin teille jo loppukeväästä, kun varasimme matkan Turkkiin. Meillä oli todella raskasta töiden puolesta kummallakin ja olimme tehneet pitkänputken töitä ilman edelliskesän kesälomia. Ainoastaan viikon palkattoman loman olimme pitäneet viimeisen vuotemme aikana. Nyt oli paras mahdollinen aika ja aloitus ensimmäiselle palkalliselle kesälomalle, jonka halusimme viettää Suomen rajojen ulkopuolella. Turistikausi vasta heräilee, jonka vuoksi myös matkustaminen oli jonkunverran mukavampaa ja rauhallisempaa kuin tavallisesti. Mulla oli kolmas kerta Turkissa, jonka vuoksi sen tämänhetkinen tilanne ei pelottanut mua - miesystävälleni ensimmäinen. Matkakohteen valitsimme siksi, koska emme jaksaneet tälläkertaa alkaa etsiä lentoja ja hotelleja itse vaan löysimme juuri meille sopivan matkapaketin valmiina. Myöskin kyseinen kohde tarjosi kaiken tarvitsemamme ja antoi meille mahdollisuuksia tehdä juuri niitä asioita, mitä lomalta halusimme - ja lopulta vielä paljon enemmän!
Varasimme matkan Detur -matkatoimiston kautta. Majoituimme Kleopatra Tower Apart huoneistohotelliin. Hotellimme oli 3+ tähteä ja oli meille juuri sopiva hyvän sijainnin, mukavan ja tuttavallisen henkilökunnan, laadun - ja palveluiden vuoksi. Emme lähteneet hakemaan uskomattoman kaunista ja ylellistä hotellia, vaan viihtyisän ja rennon, jossa olisi kuitenkin puhdasta ja turvallista yöpyä. Hotellimme henkilökunta oli pääosin nuoria ja kaikki erittäin ystävällisiä ja huolehtivaisia ihmisiä. He puhuttelivat meitä nimiltä ja tarjosivat apua tarvittaessa. Hotellilta oli matkaa rannalle noin 600m. Huoneessamme oli ruoanlaitto mahdollisuus, useampi huone - tilaa oli siis todella riittävästi, kaksi parveketta ja kaappitilaa matkalaukkujen purkamista varten. Parvekkeiltamme oli näköalat vilkkaalle kadulle, alakerran ravintolalle, sekä vuorille. Erityisesti linnavuori - joka oli täynnä valoja iltaisin, oli yksi ihailemisen arvoinen asia parvekkeeltamme kun aurinko oli laskeutunut. Mutta tiiättekö mitä mä jään aina tästä maasta lähdettyä kaipaamaan? Niitä hirmuisen kauniita auringonlaskuja, joska saa mut jokakerta vaan uudestaan sanattomaksi. Yks ilta vietettiin vaan aikaa rannalla ja katseltiin auringonlaskua. Se oli minusta vaan jotain niin kaunista.
Kokonaisuudessaan matkamme sujui todella hyvin! Ainoa asia, mikä harmitti takaisin tullessa oli lento, joka oli reilu pari tuntia myöhässä. Meidät haettiin klo. 01.15 yöllä hotellilta kentälle, mutta lento lähtikin vasta kahdeksan aikaan aamulla. Jouduttiin siis valvomaan lähestulkoon koko yö - lukuunottamatta paria tuntia illalla ja sitä hetkeä bussimatkalla, joka saatiin levähdettyä. Takaisin lähtöä edeltävänä iltana Turkin jalkapallojoukkue nousi ykkösliigaan pelaamaan - mikä oli ensimmäinen kerta, tästä syystä koko kaupunki meni aivan sekaisin ja se oli jotain todella äänekästä. Siinä sitten yritimme nukkua ne pari tuntia ennen bussiin lähtöä - kun samanaikaisesti kaupungin autot kulkevat ympyrää hätävilkut päällä, musiikkia ja tööttiä painellen. Lennon myöhästymisen jälkeen meille jäi enää tunti aikaa siirtyä Helsinki-Vantaan lentokentältä Helsingin Kamppiin ja sieltä lähtevään bussiin. Ehdimme juuri minutilleen tähän, kun kiirehdimme. Matkustamista kertyi siis edelliselle vuorokaudelle noin 14 tuntia. Hirmuisen raskas päivä, mutta kaiken sen arvoinen.
Matkalta saimme hirmuisesti uusia kokemuksia ja muutoksia joihinkin ajatusmalleihimme. Kyllä se vaan aina avartaa ja avaa silmiä asioille, mitä ennestään on pitänyt itsestäänselvyytenä tai ei ole osannut niin ymmärtää. Sitä oppii arvostamaan enemmän kaikkea sitä, mitä meillä täällä Suomessa on. Nautimme pääsääntöisesti aurinkoisista ilmoista, hengailimme kaupungilla ja rannalla, teimme paljon ostoksia ja tutustuimme maan kulttuuriin ja tapoihin, söimme ravintoloissa ja valmistimme itse hyvää ruokaa ja tuoreista raaka-aineista, sekä kävimme katselemassa joitain nähtävyyksistä. Aika pitkälti mentiin koko loma oman fiiliksen mukaan ja ilman täsmällisiä aikatauluja, lukuunottamatta muutamaa retkiaikataulua. Me kummatkin kaivattiin rentoutumista ja todella pitkälti aikatauluttomuutta. Sillä sitä me joudutaan toteuttamaan hyvin pitkälti täällä Suomessa.
Turkissa työllistetään hirvittävän paljon lapsia ja nuoria erilaisiin myynti -ja juoksutehtävissä. He myös saavat erittäinkin usein ihmisten sydämet kääntymään heidän puoleensa ja ostamaan tuotteita näiltä viattoman surullisennäköisiltä lapsilta. Eri matkatoimistot kehoittavat olemaan ostamatta tuotteita, ja näinollen välttämään ja ehkäisemään lapsityövoiman käyttöä. En kuitenkaan usko kovinkaan vahvasti siihen, että tämän keinon avulla tämä ikävä seikka poistuisi. Maassa on kuitenkin sen verran paljon köyhiä ihmisiä, ettei näillä kaikilla yksinkertaisesti ole toista keinoa - kuin myydä jotain elannokseen ja käyttää siihen myös muita perheenjäseniään apuna. Pitemmälle ajattelemalla ymmärrän myös sen, että voi olla, että juuri tämä voi olla se keino, jonka avulla myös lapset nauttivat elämästään enemmän - sekä saamansa rahan että saamiensa onnistumisen kokemuksiensa kautta. Kuitenkin turistikausi on se kaikista otollisin aika tienata rahaa kyseisillä alueilla. Myös kulkukoirien - ja kissojen määrä on huomattava. Mitenköhän monta kertaa mä oikein sanoin ääneen, miten mun sydämeen sattuu? Olisi tehnyt mieli ottaa nämä kaikki pikkuiset mukaan. Yhdelle koiralle käytiinkin ostamassa jokin paikallinen leivonnainen kaupasta, muttei se sitä ymmärtänyt enää alkaa syömään. Ruoka ei enää maistunut, kun oli niin huonossa kunnossa. Kyllä mulla meinas vaan itku päästä.
Sanoinkuvaamattoman kauniita paikkoja, kirkassilmäistä onnellisuutta, hetkessä elämistä ja jokaisesta hetkestä nauttimista, irtiottoja ja heittäytymistä, itsensä haastamista, onnellisuutta, levännyt ja kevyt olo.
Valokuvaamista ympäri vuorokauden, hyvästä ruoasta nauttimista, tanssimista, kulttuuriin tutustumista, itsestä oppimista, inspiroitumista, uusiin ihmisiin tutustumista, omalta mukavuusalueelta poistumista ja haasteiden ottamista, treenaamista eri ilmastossa.
Ensimmäisen viikon aikana otimme todella rennosti ja nautimme lämmöstä, jota oli keskimäärin se 27 astetta päivittäin. Vaikka ajoittain oli pilvistä tai pientä sadetta, silti lämpöä riitti. Pääosin kuitenkin ilma oli hyvinkin aurinkoista! Tutustuimme ympäristöön ja kiertelimme paljon kaupungilla. Koska ensimmäinen kokonainen lomapäivämme oli sateinen, käytimme sen hyödyksi tutustumalla paikalliseen VIP Hamamiin. (Tästä kerron enemmän myöhemmin bloginpuolella)
Jääkiekon MM-kisat olivat parhaillaan meneillään tän viikon, joten kävimme usein iltaisin katsomassa niitä paikallisissa ravintoloissa, missä myös illastimme. Kävimme myös hotellimme työntekijän opastuksella katselemassa Alanyan linnavuorta päiväsaikaan, josta sainkin napattua paljon uskomattomia kuvia! Itse linnassa emme käyneet, koska emme ole niin kulttuurin nälkäisiä ihmisiä, että olisimme tänä hellepäivänä jaksaneet siellä pyöriä, vaan ennemminkin halusimme nähdä keskeisimmät ja parhaimmat näköalapaikat ja nauttia tästä ihanasta kelistä ja näistä maisemista. Kävimme myös veneristeilyn, joka seilasi Alanyan rannikolla ja merellä.
Tähän viikkoon mahtui myös joka tiistai järjestettävät paikalliset markkinat, jotka pidetään erikseen kasviksille ja vihanneksille - sekä vaatteille ja tavaroille niiden omissa basaareissaan. Tästä tapahtumasta ei voi olla epäröimättä - etteikö se olisi se paikallisten kerran viikkoon odotettu hetki. Täällä he vaihtoivat iloisesti kuulumisia ja tapasivat toisia ihmisiä, mutta myös ostivat selvästi tulevalle viikolle tarvittavat ruokatarvikkeet. Pusseja saattoi olla kymmeniä, joskus erilaisiin kärryihin lastattuna niin paljon, että markkinapäivinä kadulla näki naisia, jotka korjailivat lastejaan niin, että pääsisivät niiden kanssa perille. Vaikka kyse oli todellakin hedelmistä ja kasviksista, raaka-aineet olivat tuoreita ja valinnanvaraa oli todella paljon. Myyjiä oli useita kymmeniä ja hinnat vaihtelivat kojuittain. Ja oli muuten todella halpaa. Me pyöristeltiin välillä hintoja hieman ylöspäin, koska miltä tuntuu maksaa iso vesimelonin neljäsosalohko yhdellä liiralla? Tämä siis tarkoittaa euroissa 30 senttiä. Noh, me annettiin kolme liiraa. Ei se meille paljon ole, vajaa yksi euro.
Ensimmäiseen osioon kokosin ensimmäisen viikon ajatuksia ja ajatuksia. Toiseen osaan sitten toisen viikon sekä lisää sen viikon kokemuksista. Lisäksi kirjoitan ajatuksia maan turvallisuustilanteesta ja sen vaikutuksista sesonkiin, kulttuurista ja treeneistä tässä ilmastossa. Laittakaa ihmeessä kysymyksiä ja ajatuksia alla olevaan kommenttiboksiin, mikä on sitä varten. Voin vastailla myös kysymyksiinne seuraavan kooste postauksen yhteydessä! Nyt alan laittamaan perussuomalaista ruokaa eli makaronilaatikkoa! Ja vielä, pahoittelut pitkästä pitkästä postaustauosta. Pidän sen silti myös mun oikeutena, koska loma. Joka muuten jatkuu kesälomana vielä pari viikkoa, mutta se ei tuu näkymään vastaavasti täällä bloginpuolella - vaan pikemminkin aktiivisuutena, joten olkaahan kuulolla. Ihanaa päivän jatkoa! <3 Mä koitan hiljattain palailla psyykkisesti tähän Suomen arkeen.
SATU
