KEVYT KOSKETUS TUKHOLMAAN

Muutama viikko takaperin sain kosketusta Ruotsin maaperältä ennestään vieraasta kaupungista Tukholmasta, joka onkin maan pääkaupunki. Olihan tää kaupunki ihan toistaluokkaa, mitä nämä pienemmät kaupungit, joissa oon päässyt vierailemaan. Naapurimaassa kun ei oo tullut käytyä muuten kuin Pohjois-Ruotsin Piteå:ssa ja Haaparannan alueella, kun sukujuuret itsellä Oulussa on ja jalkapallo ajoilta tuttuja ystäviä löytyy siks Tornion suunnilta.

Pintaraapaisu ja kevyt kosketus Tukholmaan siksi, että oltiin mun ystävän kanssa "Päivä Tukholmassa risteilyllä". Suunnitelmissa oli ennakkoon joulutorien ihastelua, Mall of Scandinavia -ostoskeskuksessa shoppailua, kaupungilla kiertelyä, hyvästä ruoasta nauttimista ja valokuvaamista. Valitettavasti sää oli pääosin räntäsadetta ja itseasiassa luntakin oli enemmän entä Helsingissä, joten tyydyttiin suurinosa ajasta viettämään sisätiloissa ja suojaisessa. Kun aamupäivän lumimyräkästä päästiin - onneksi ilmat hieman paranivat kohti iltapäivää. Joulutoreja ei ehditty valitettavasti kiertelemään, koska tiukan aikataulun vuoksi oli suunnitelmien suhteen oltava järkevä. Liian paljon - liian lyhyeen aikaan, kun ei vaan oo sit taas hyväjuttu.

Ah miten joulusta! Voitaspa Suomessakin panostaa viel pikkusen enemmän koristuksiin ja tällasiin kauniisiin kransseihin ja laittaa kuusia ympäri kaupunkia. Jostain täytyis löytää meillekin sellanen lataus intoa. Yhtenä huomiona haluun ottaa esille Joulupukki hyväntekeväisyysjuoksu :n, mikä järjestettiin Tukholmassa juurikin meidän siellä ollessa. Vitsi miten hauska oli nähdä ihmisiä, jotka oikeesti vetivät päällensä tän puvun ja lähtivät lenkkarit jalassa juokseen matkaa - hyvän asian puolesta!

Mitä sitten ihmisistä, niin olin oikeastaan yllättynyt miten ystävällisiä ja avuliaita ihmiset meitä kohtaan olivat. Aina höpötellään niin paljon noista ruotsinkielisistä ja siellä asuvista, muka huonoista käytöstavoista, mut ei kai me kyllä epäystävällisiin ihmisiin törmätty. Vaatekaupassa sain todella hyvää palvelua, samoin apua kysyttäessä ja rautatieasemallakin. Ihmiset kyllä avusti, kun uskals kysyy apua, jos joku asia mietitytti! Ja mehän uskallettiin, kun ei jaksettu karttoja pyöritellä kaiken aikaa.

Mitä tulee ruokailuun, niin me käytiin syömässä Mangiardino raflassa. Henkilökunnan kielitaidosta en aivan täysin vakuuttunut tai sitten me ei tultu toisillemme lainkaan ymmärretyiksi, mutta jokatapauksessa palvelu oli todella sujuvaa ja saatiin ruoat todella nopeasti! Aika arkista ruokaa, mutta hyvää. Sisustukseltaan paikka oli todella viihtyisä ja rento, voisinkin nähdä viettäväni siellä aikaa useamman tunnin hyvän ystäväporukan kanssa.

Voisin kuvitella erittäin hyvin palaavani tulevana kesänä Tukholmaan, koska musta tuntuu et tää paikka pääsee oikeuksiinsa vasta keväällä. Tää talviaika kun ei oo sitä parasta mahdollista aikaa pyöriä keskusta-alueilla ja vanhassa kaupungissa, vaikka kaunista onkin. Varmasti pääsen sisään sit paremmin tähän kaupunkiin ja paremman ajan kanssa! Kiitos Tukholma ja tapaamisiin! :-)

NISKAOTE UUPUMUKSELLE

Nyt tässä kerralla kirjoitettu teksti mun viimeaikojen fiiliksistä. Täysin oikolukematta ja korjailematta, sievistelemättä mun tunteita. Eilen mä päätin et jaan nämä ajatukset teidän kanssa, mutta vasta nyt sain kerättyä rohkeutta julkaista tän. Viime kuukaudet on olleet mulle aika raskaita. En voi sanoa, että oisin voinu hyvin tai et se ois ollu ainoastaan väsymystä. Tää kaikki tapahtui niin huomaamatta, etten vieläkään voi käsittää tai uskoa, etten mä edes itse uskonut pieniä varoituksen merkkejä uupumisesta ja näitä tapahtumia. Kerron teille mun kokemuksesta, todella henkilökohtaisesti. Tää jopa pelottaa mua, mutta miksen kertois?

Jo kesällä mä kirjottelin teille väsymyksestä työrintamalla ja siitä, millaista on tuntee ittensä riittämättömäksi siinä mitä tekee. Oon ollu aina todella kriittinen asioihin mitä teen, hoitanut ne mahdollisimman täsmällisesti, enkä hyväksy sinnepäin tekemistä itseltäni. Tavoittelen usein jotain korkeempaa, enkä tykkää siitä, et asioita jätetään roikkumaan. Nyt vasta mä pystyn myöntämään sen et mä oon tehny välissä liikaa niin töissä kun kotona. En tunnistanut omia voimavaroja ja jaksamista, vaan luotin vaan siihen et kyl mä jaksan ja jossain vaiheessa tää varmasti rauhoittaa. Vaan ei, työtä riittää aina tekijälle ja treenikertoja samanlailla viikkoon. Opiskelijan ohjauksia ja arviointeja taukoamatta. Tähän riitti enää se, että tuli jakso - jolloin yövuoroja oli kolmet yöt neljään viikkoon.

Sit se tapahtui. Mun kroppa väsähti ja sanoi itsensä irti tän kaiken keskellä. 

Ensimmäisen varoitusmerkin mulle antoi syksyllä itseasiassa puntari. Mä olin kehonkoostumus mittauksissa ja siellä mun paino oli tipahtanut peräti 3 kiloa tavallisesta, mut enhän mä sitä sen kummemmin ajatellut. Mietin vaan, et kylläpä treenitauko on vaikuttanut ja miten ruokavalioon tulee tehdä lisäyksiä jatkoa ajatellen. Liikuin todella paljon, joten ajattelin sen olevan liitännäistä siihen. Olin vasta ottanut Personal Trainerin salilta ensimmäistä kertaa elämässä. Olin tosi innoissaan asiasta, mutta kun tapaamisen jälkeen en pystynyt tekeen muuta kun itkeen nii mä tajusin et nyt ei oo kaikki hyvin. 

Näitä yhtäkkisiä itkunpurskia tuli tulemistaan viikon ajan, jonka aikana mun vointi romahti ja aloin oirehtia tosi pahasti. Mun kuukautiset jäivät pois ja mulla alkoi esiintyä pistävää pääkipua ja vatsakipuja, rinnan alueen vihlomista, syke nousi ja välillä huimasi, ihonkunto huononi, yleisvointi laski ja väsytti kaiken aikaa. Mä sain myös todella hankalia lihas -ja nivelkipuja, jotka häiritsivät nukkumista. Saatoin valvoa aamuyöhön ja pyöriä vaan kuunnellen tuon toisen osapuolen tuhinaa. Minä - jolla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa nukkumisen kanssa. Stressasin ihan kaikesta. Muistan erityisesti miten jopa Personal Trainer käynnit muuttuivat ahdistaviksi ja stressaaviksi , koska en osannut kieltäytyä jatkopaketeista, joita minulle koitettiin myydä. Onneksi osasin sanoa ei, sillä tarkoitus ei ollut tapaamisia enempää ottaa. Tein kaikesta ympärillä olevasta stressin aiheen.

Pahinta tässä kaikessa kuitenkin oli, etten pystynyt tuntemaan asioita niin miten niistä ajattelin. En pystynyt yhdistämään sisäistä tunnetta ja näyttämään sitä, vaan mä olin aika mitäänsanomaton ulkopuolisille. Ihan ilmeetön välillä, kun taas toisena hetkenä hymyilin mut sisällä mä olin ihan tunnoton. En ajatellut mitään, vaan huijasin. Näytin ulos jotain ihan muuta entä mitä mä olin ja se oli todella raskasta. Ja sit mä purskahdin jälleen itkuun.

Hakeuduin lääkäriin ja pyysin päästä verikokeisiin, koska aloin itse epäillä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa. Oireita oli niin paljon ja välttelin julkisia paikkoja, koska sain itkukohtauksia jo pelkästään, kun joku ihminen kysyi minulta apua johonkin. En pystynyt saatika jaksanut olla vuorovaikutuksessa vieraiden ihmisten kanssa. Tuttujen kanssa olo oli helpompaa, eikä tarvinnut miettiä miten on. Mun lähimmät ystävät pohjosesta eivät tietenkään voineet ymmärtää tätä yhtäkkistä tapahtumaa heti, koska puhelimessa ollessa tai keskusteluissa mun olohan ei näkynyt. Mut onneks he olivat hyvänä tukena tuolla langan toisessa päässä. Muistan miten lääkäriin päästessä mä purskahdin heti itkuun ja kerroin, että oon mennyt ihan sekasin. Siinä sit keskustelujen jälkeen mulle määrättiin sairaslomaa. Kävin verikokeissakin, mut ei niissä mitään normaalista poikkeavaa ollut.

Syytin itseäni välissä jopa siitä, että provosoidun ajatuksesta - että minua väsyttää. Jos en olisikaan niin väsynyt kuin ajattelen, vaan tunnen itseni väsyneeksi ajatellessani väsymystä? Mietin kaikkea ympärillä olevaa, voiko se saada minut todella voimaan näin huonosti.

Tästä seurasi urheilun tauolle laittaminen ja odottaminen. Odoteltiin sitä, josko oireet helpottaisivat ja mieliala palautuisi ennalleen. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin, mutta aikaa se vei. Ihan tosissaan, vasta tänäpäivänä mulla oikeasti tuntui töissä siltä, että nautin siitä taas. Pystyn hengittämään ja toteamaan, ettei se nyt oikeasti haittaa jos jotain jää tekemättä tai unohdan tehdä jotain. Ettei mun virheet kaada kaikkea ympärillä olevaa, eikä niitä edes todennäköisesti tule, vaikken varmistele jokaista tekemääni vielä perästä useampia kertoja. Ja tää oli se syy, miksi juuri tänäpäivänä päätin palata jälleen blogin pariin pitkän tauon jälkeen!

Enkä aio kokea syyllisyyttä tai huonoa mieltä siitä, että tauko on venynyt pitkäksi tai koska ei ole ollut fiilistä kirjoitella teille. Koska mitä mieltä on kirjoituksissa, jotka on väkisellä rustattu tai mun kirjoittamisella, joka on aivan liian väkinäistä ja saa mut väsymään entisestään. Nyt mä tunnen sen miten mun mieli ja vointi on oikeasti muuttunut. Just ennen mun joululomaa me fiilisteltiin puhelimessa mun työterveyshoitajan kanssa soittoaikana tätä "löytynyttä minua", joka on oikeasti aivan ihana ihminen ja ollut todella suurena tsempparina mun rinnalla. Hänkin sanoi mulle viime tapaamisella et on kyllä ihmeissään, miten nopeasti mä nousin kuopasta ja tervehdyin. Miten hän ei oo nähny hetkeen näin kovasti oirehtivaa ihmistä, joka on uupunut. Kun mä jäin joululomalle mä tiesin, että se loma oli askel kohti hyvinvointia ja mun jaksamista. Se oli just sitä, mitä mä tarvitsin juuri sille hetkeä. Niiden ihmisten kanssa, ketä mä tarvin rinnalle ja sellaisessa paikassa, missä mä pääsen irti arjesta. Ja aiempi Tukholman reissu, josta tuutte kuulemaan pikimiten! Juurikin nämä pienet irtiotot arjesta on saanut mut muistamaan, miten paljon muutakin mä oon kun työntekijä ja mitä muuta mä elämässä rakastankaan!

Oon todella kiitollinen jokaiselle lukijalle, joka on jaksanut pysyä mun seuraajana ja lukijana, vaikka mä oon viimeaikana ollut todella hiljainen ja väsynyt. Mut nyt mä oon kerännyt energiaa - ja fiilistä blogin jatkamiseen on löytynyt ihan todella paljon, joten eiköhän jatketa siitä mihin viimeeks jäätiin. Ihania vuoden viimeisiä päiviä, teille jokaiselle sinne ruudun toiselle puolen! Ja teille, jotka ette tästä kaikesta tienneet - niin en mä tästä oo osannut puhua, mut nyt mä oon valmis puhumaan jos teillä on jotain kysyttävää. Mut kaikki on nyt hyvin! <3

SEE YA SOON STOCKHOLM

Heippa! Palataanpa ensin vähän ajassa taaksepäin ja menneisiin tapahtumiin. Me Juuson kanssa pyörähdettiin kuukausi pari sitten leffassa katsomassa juurikin elokuviin saapunut uus leffa. Siellä sit jaettiin tuotekasseja, missä oli pientä leffaevästä, mainoksia ja testereitä sekä tää seuraavaks mainittu risteilylahjakortti. Tää lahjakortti sisältää siis muutaman euron matkustajamaksulla(3e tai 6 e lähtöpäivästä riippuen) risteilyt Helsinki - Tukholma välille ja ajallisesti siis päivän naapurimaassa. Yöt menevät mennen tullen hytissä ja B -luokan hytti kuuluu hintaan. Käyttöaikaa tällä oli aikalailla jouluun saakka ja sen vuoks oon luullu, että tää jää vaan nyt hyödyntämättä ja oon jopa tarjonnut kyseistä kuponkia mun muutamille ystäville!

Mutta kuinkas lopulta kävikään, niin en mää tota viittinyt nyt hukkaan heittää vaan todettiin sit eilen illalla mun ystävän kans et eiköhän lähetä katteleen Tukholman joulutoria ja yleisesti kävästä kattoon kyseistä kaupunkia, kun se meille vielä syystä tai toisesta vieras on.

Mitä sitten tulevalta reissulta ja naapurimaan vierailulta odotan, niin ainakin sellasta pientä maisemanvaihtoa arjen keskelle. Hyvän Oulu- ystävän seuraa, valokuvaamista, kiertelyä ja sellasta tietynlaista vapaata ihmettelyä, hyvää ruokaa ja kivoja muistoja, joulutorien ihastelua. Kaikkea sellasta vapauttavaa ja rentouttavaa, mitä nyt noihin muutamaan päivään saa mahdutettua. Suurin osa ajasta menee laivalla, mutta eiköhän me sekin aika saada hyvin kulutettua. Meillä nimittäin riittää juteltavaa useiksi tunneiksi aivan helposti!

Siellä ruudun toisellapuolen on varmasti Tukholmassa käyneitä!
Tykkäättekö Tukholmasta kaupunkina?

Kaikki vinkit tän kaupungin suhteen otan todella positiivisesti vastaan, nimittäin kolmisen viikkoa aikaa ja sit me mennään.
Mää otin muuten jo varaslähdön viikonloppuun, joten ihanaa alkavaa viikonloppua myös teille kaikille! <3

HELPPO JA MAUKAS KASVISPIIRAKKA

Tänäpäivänä mää päätin leipoo jotain kaapissa olevista raaka-aineista. Heti oli sellanen perusajatus, että muutamat avatut raaka-aineet tulis saada käytettyä pois ennen pilaantumista ja netin kautta päädyinkin tähän reseptiin. Ja vaikka itseasiassa tää oli ensimmäinen resepti minkä löysin internetistä kasvispiirakka hakusanalla, niin voin kertoa että tää oli tosi onnistunutta ja hyvää perus-kasvispiirakkaa!  (Pieniä muutoksia tosin reseptiin tehty)

RAAKA-AINEET:

POHJA:                                     TÄYTE:                            PÄÄLLINEN:

/ 100 g margariinia                  / 1 - 2 sipulia                    / 0,75 dl vettä
/ 1 dl juustoraastetta                / 2 tomaattia                    / 2 kananmunaa
/ 2 ½ dl vehnäjauhoja             / paprika                          / 2 dl juustoraastetta
/ ½ tl leivinjauhetta                / mustapippuria
/ 0.75 dl vettä                            /suolaa
                                                   / basilikaa


Vaihe 1 ) Lisää lämpimän margariinin joukkoon juustoraaste, vesi ja seos, johon on sekoitettu vehnäjauhot ja leivinjauhe.

Vaihe 2 ) Voitele uunivuoka. Painele taikina pohjaksi uunivuoalle.

Vaihe 3 ) Hauduta sipulit pannulla. Leikkaa sitten pieneksi muut täyteaineet ja lisää ne myös pannulle ja kypsennä hetki. Lisää mausteita makusi mukaan. Ainakin suola, mustapippuri ja basilika sopii hyvin!

Vaihe 4 ) Levitä täyte piirakkapohjan päälle ja paista 225'C: ssa n. 10 minuuttia.

Vaihe 5 ) Sekoita munat, vesi ja juustoraaste keskenään. Ota piirakka hetkeksi uunista pois ja levitä päällinen täytteiden päälle. Paista vielä uunissa n. 20-25 minuuttia, kunnes piirakka on valmis.

Ja sit ei muuta kun vaan leipomaan, eiks vaan? :)

MITEN VAHVISTAA INTUITIOTA?

Sohva - From Stemma // Rahi - From Jotex // Verhot - Vallila

* Hyppäsin aamulla bussiin ja lähin töihin tietämättä vielä sitä, että aion tenttiä päivällä työpaikalla erään suullisen tentin. Olin valmistautunu kehityskeskusteluun ja perus aamuvuoroon, mut sit mulle tuli aamusta sellanen olo että hei, mä haluun tehdä sen tänään kun mulla on siihen jo tänään mahdollisuus. Miksi jättää myöhemmälle kun voi hoitaa sen jo aiemmin pois alta? Mulla oli fiilis että mä kyllä pärjään, mä osaan sen. Tein päätöksen ihan täysin intuition avulla ja tänään se oli hyväksi. *

Mää ainaki myönnän että teen todella paljon ratkaisuja elämässä intuition avulla. Eli sellasen sen hetkisen tunteen perusteella, mikä vaikuttaa oikealta ratkaisulta juuri sillä hetkellä. Jostain se tunne vaan tulla tupsahtaa ja huomaamatta se ratkaisu onkin jo tehty. Usein täytyy vaan pystyy valitsemaan kahden tai useamman väliltä. Lopulta voi olla et se tunne oli just sitä mitä odotit, mut välissä kyllä harmittaa ku menikin ottaan vaikka kaupasta aivan väärän tuotteen, kun ois voinut sen toisinkin valita. Mutta näitähän sattuu kun ihmisiä ollaan, vaikka asioissa yrittääkin aina järkeä käyttää!

Intuitio on mukana kaiketi ihmisen elämässä ja se voi olla tietosta tai sit täysin tiedostamatonta. Mut tiiättekö, se on fiksua intuitiota jos sää kykenet yhdistämään sen kaiken ajattelun sun toimintaan ja näinollen jopa ennakoimaan tilanteita niin, että pystyt hallitsemaan sun hetken mielitekoja ja toimintaa. Sillon sää hallitset sun mielen ja toiminnan, käytät harkintaa, etkä aja itseä niihin tilanteisiin joissa mahdollisesti teet ne väärät valinnat. Mutta aika harva meistä lopulta miettii näin pitkälle tai niin mä uskoisin.

Mitä sä voit sitten tehdä parantaaksesi älykästä intuitiotasi, niin kannattaa ensinnäkin oppia kuuntelemaan itsee ja sitä, miltä erilaiset tilanteet tuntuvat sinussa. Vahvista empatiaasi ja kiitollisuuden tunteitasi ja mieti, mistä tykkäät ja mistä et - sitä millainen ihminen sä oikeastaan oletkaan. Järjestä itselle rauhaa ja aikaa, sellasta että voit olla oikeasti yksin ja sinulla on oikeasti aikaa miettiä, miltä juuri tällähetkellä tuntuu. Laajenna ja kohdenna havaintokykyäsi, mieti mihin asioihin haluat kiinnittää huomiota. Onko jotain arkielämäntilanteita, joissa toimit aina intuition mukana ja lopulta tilanne harmittaa? Sanotko jollekin pahasti ajattelematta sen enempää tai onko jotain muuta? Mieti mitä asioita haluaisit tehdä toisin. Mihin et ole tyytyväinen itsessäsi. Tätä kautta löydät asioita, joihin voisit hyödyntää näitä vinkkejä. Ja lopuksi, kun mieli vastustaa jotakin, kiinnitä huomiota asiaan. Kannattaa kiinnittää huomiota myös tähän sisäiseen ääneen, sillä se saa usein sut miettimään asiaa uudestaan - että pitäskö sittenkään tehä just niin, miten intuitio tälläkertaa sanoo.

Olis huippua kuulla teidän ajatuksia liittyen intuitioon ja sisäiseen ääneen.
Uskotteko te sisäistä ääntä tai teettekö asioita usein intuition avulla?

FIRST WINTER OUTFIT

Jacket from Cubus  -  Scarf from Bikbok  -  Bag from Olympus  -  Jeans from Cubus  -  Shoes from Nike

Heippa kaikki! Kello käy lähempänä puolta yhtätoista ja ois aika käpertyä sängynpohjalle täkin alle. Vitsi miten piristi tuo mennyt viikonloppu ja nää pari hassua vapaata, jotka sain viettää mun rakkaan pikkusiskon kanssa. Ollaan pienestä pitäen oltu vähän niinku paita ja peppu. Sinänsä siis, että ollaan pidetty nuorempana yhtä asioissa ja koettu millon minkäkinlaisia juttuja yhessä. On niitä lukemattomia shoppailureissuja niin Suomen rajojen sisäpuolella kun sitten ulkopuolellakin! Niin rakkaita muistoja vuosien takaa. Viime aikoina kuitenkin meidän kaupunkien välillä on ollut matkaa yli 500 km, minkä takia tulee nähtyä toisia huomattavasti vähemmän, mut aina on kyllä yhtä hauskaa.

Menneeseen viikonloppuun mahdutettiin Tampereen Megaoutlet - messut, jotka olivat tänävuonna kyllä suunnaton pettymys. Sen lisäks tietysti perinteinen Ideapark -kierros, sit pari salibandypeliä ja ihan vaan yhdessäoloa. Käytiin syömässä pikaruokaa, tehtiin kierros makuunissa ja katsottiin super hauskaa komedialeffaa. Tänään koitti kuitenki se päivä, että piti käydä heittämässä sisko takas pohjosen junaan ja voi surku, oisin mä voinu sen hieman pidempäänkin täällä meillä pitää. Mutta työt kutsuu, meillä molemmilla!
Mitä teidän viikonloppuunne kuului? Pyörähdittekö kenties Megaoutlet -messuilla?

ENSILUMI JA ENNENAIKAISTA JOULUFIILISTELYÄ

Tänä vuonna mää pitkästä aikaa osaan taas innostua täysillä joulusta! Se fiilis tulee sillonku se yksinkertaisesti on tullakseen ja nyt se kolahti ihan kertaheitolla tän naisen sydämmeen. Mää oon jo tsekannu pitkät listat Pinterest:n diy -aiheisia joulukoristeluita ja tee se itse -vinkkejä. Ihaillut ja hiplannut kaikenlaisia joulukoristeita kaupoissa, mutta malttanut tähän saakka vielä mielen. Herännyt mustaan aamuun ja bussista hypätessä tajunnut etton valkoinen maa. Ostin joulukarkkejakin muuten pitkästä pitkästä aikaa. Mitä mieltä ootte, onko liian aikasta aloittaa jo joulun ajan fiilistely?

Jos ulkona alkaa näyttää jo tältä, autolla ajaessa tajuut et ois syytä olla jo talvirenkaat alla ja perusvaatetukseen kuuluu jo talvitakki ja lapaset, niin yks plus yks yhteen laskettuna ei tässä tarvi enää miettiä mitä vuodenaikaa me eletään. Joten eiks tässä vaiheessa oo jo ihan hyväksyttyä valmistautua kaikkeen siihen ihanaan koristeelliseen ja hyvän makuseen eli jouluun. Jokatapauksessa, tulevien päivien aikana täytyy käydä etsimässä edes jonkunnäköisiä valoja parvekkeelle ja ikkunoihin. Joulunaika itsessään menee niin hirmusen nopeesti ohi, että musta tuntuu, että jokainen meidän varastossa säilytyksessä oleva koriste tuntuu aivan uudelta ja saa intoileen mut vieläki enemmän. Ihan huippua päästä somisteleen taas joulua kotiin!

Mitä tulee noihin Pinterestin diy - aiheisiin vinkkeihin, niin niitä tulee käytettyä hyödyksi tässä seuraavan parin kuukauden aikaan aivan varmasti! Voin kertoa, että oli sen verran ihania juttuja. Suosittelen teitäkin käymään ihailemassa!

Onko siellä ketään samalla aaltopituudella olevia? Herättikö ensilumi ja kauppojen jouluvalmistelut teissä sen joulufiiliksen? <3

MITÄ ULKONÄKÖ KERTOO MINUSTA?

Mitä voit tietää ihmisestä ulkonäön ja pintapuolen perusteella? Mitä tyyli, vaatteet, olemus, pintapuolisuus kertoo, niin se voi olla aina ihan jotain muuta miltä se vaikuttaa. Viimepäivien aikana mä oon alkanu entistä enemmän ymmärtämään tätä asiaa mun elämän ympärillä. Vaikka tän pitäs olla ihan peruskauraa ja monesti tätä on ajatellutkin, niin kyllä sitä vaan aina uusin silmin miettii, kun on kyse susta tai sun ympärillä olevista ihmisistä.

Viimepäivät on kuluneet mulla rentoutuen ja elämän hyvistä asioista nauttien. Nauttien siitä, että on tää koti ja huolehtinut nyt erityisesti sen puhtaudesta, sit siitä et on tää urheilu ja ihanat ystävät ja sit on toi ihana mies, joka huolehtii ja on sun mukana päivittäisessä elämässä. Oon leiponut sämpylöitä ja tänään tein pitkästä aikaa mokkapalojakin, kun toive kantautui eilen iltamyöhään ton miehekkeen suunnalta. Sit no, takana on pitkään nukuttuja aamuja ja rauhallisia leffahetkiä. Kaikkea sellasta, mistä saan voimaa ja virtaa tuleviin päiviin. Sellasta erityisesti, mihin en tavallisesti ehdi tai jaksa keskittyä niin tarkkaan.

Tällähetkellä mää oon todella jännittynyt myös siitä, miten mun yks parhaista ystävistä on tällähetkellä synnyttämässä ja pian sen esikoinen saapuu maailmaan! Hirmu tsempit vielä täälläkin, että kaikki menee hyvin! <3 Oon soitellu ystävien kanssa ja huippua, miten ne puhelut pitkänkin ajan jälkeen tuntuu niin kuin ois just eilen nähty.

Mitä tulee sit tohon otsikkoon, niin kaiken tän keskeltä mää haluaisin vaan sanoo, että elämässä on paljon sellaisia asioita varmasti meillä jokaisella - mitkä ei näy päällepäin. On iloa mikä näkyy, mut vastakohtana surua. Sun naaman peruslukema ei välttämättä aina kerro sitä, mitä sä tunnet. Sulla voi olla perusajatus jostain ihmisestä sen vakavien kasvojen mukaan et se on ärsyttävä, vaikka se ihminen on todella ystävällinen. Ei se ilme välttämättä kerro silti et hän on vihanen tai ärsyttävä luonteelta. On paljon iloisia ihmisiä, jotka oikeasti peittää sen hymyn alle kaiken sen pelon vaikka sosiaalisissa tilanteissa tai ihmisiä jotka ei oo iloisia. On kauneusvirheitä, joita peitetään meikillä. Tätäkin sää saatat ihmetellä, et mitähän järkee tälläkään ihmisellä on käyttää noin rajua meikkiä.

Meillä jokaisella on asioita, joita me peitetään niiden kasvojen ilmeiden ja kosmetiikan alle. Mitä sitten? Mutta, muistakaa ihmiset ettei yhdistetä tietämättä paremmin sitä sen ihmisen luonteeseen ja olemukseen. Tutustutaan ja mietitään vasta sitten, mitä mieltä me ollaan toisistamme. Uskon että tän ajatuksen kautta aika moni muuttaa ajatustaan toisista!

Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3

PIMEÄN AIKA JA TALVIAIKAAN SIIRTYMINEN

Pian on taas se aika vuodesta, jolloin kelloja päästään siirtämään tunnilla taaksepäin kohti mennyttä kesää ja Juhannusta. Joillekin meistä, tämä kellojen siirtäminen tunnilla voi vaikuttaa suurestikin omaan uneen ja päivittäiseen arkirytmiin. Joka kevät sitä miettii kelloja eteenpäin siirtäessä, että miksi! Mutta lopulta syksyn pimeänajan tullessa sitä ymmärtää, miten ihana on päästä siirtämään kelloja jälleen taaksepäin ja saa peräti tunnin verran yhdelle yötä lisää sitä nukkumisaikaa. Jokatapauksessa, eikö nyt ois sopiva hetki tulevana viikonloppuna panostaa niihin hyviin yöuniin ja paikata sitä mahdollisesti kertynyttä univajetta?

Mitä itse ajattelen hyviksi vinkeiksi pimeänajan yli selviytymiseen, niin riittävä uni on kyllä aivan ehdoton. Ootteko tulleet ajatelleeksi, miten pimeänaika teidän jaksamiseenne vaikuttaa? Jos huomaatte että tavallisten 7-8 tunnin yöunien jälkeen olette yhä väsyneitä, suosittelen kokeilemaan lyhyiden päiväunien lisäämistä säännölliseksi osaksi arkeanne tai vaihtoehtoisesti lisäämään puolesta tunnista - yhteen tuntiin lisää aikaa yöunille. Pimeäaika vaikuttaa meihin jokaiseen aivan omalla tavallaan, joten kannattaa kiinnittää huomiota omaan unentarpeeseen.

Mitä tuleekaan sitten arkirytmin säännöllisyyteen, niin se on myös yks huomionarvoinen seikka. Meidän koko elimistömmehän toimii yksilöllisen sisäisen kellon mukaisesti. Jostain oon joskus jopa lukenut, että puolella tunnillakin voi alkaa olla jo merkitystä uneen liittyen yleisen voinnin kannalta. Eli ois hyvä, jos kiinnittäis huomiota mahdollisimman tarkkaan juurikin siihen, moneltako menee nukkumaan ja monelta aamuisin herää. Mitä enemmän huomioi aikatauluja arjessa ja pystyy niitä toteuttamaan myös työssä ja ruokailuiden suhteen, niin sen parempi. Aikataulujen käyttäminen kun saakin sut pitämään yllä samalla myös säännöllistä ruokailurytmiä ja oikeanlaisia ruokailutottumuksia. Joskus jopa voi auttaa tietynlainen itsensä kiireenä pitäminen, jos yleensäottaen aikaisin alkava pimeys ahdistaa. Ja hei yks hyvä keino on hankkia kirkasvalolamppu / herätyskello!


Sillä mitä sitten syöt, on tietysti myös vaikutusta sun hyvään oloon ja jaksamiseen. Jokainen meistä varmasti on huomannut miten tietyt ruoat vaikuttavat sun jaksamiseen ja tietävät mitä ylipäätänsä pääsääntöisesti olisi terveellistä syödä. Omat herkkuhetket ja satunnaiset pikaruokailut ovat tietysti oma juttunsa ja varmasti nekin silti omalta osaltaan harvemmin nautittuina ovat hyväksi sun mielialalle ja jaksamiselle. Jos sitten miettii kokonaisuutta arjessa niin ruokailurytmejä on monia, mutta unensaantia ajatellen olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei iltaisin nautittaisi raskaita ruokia, energiajuomia tai kahvia. Pidetään nää siellä päivän puolella, jottei niiden takia nyt sitten pilattaisi hyvää kokonaisuutta, eikö vaan. Sit on hyvä kiinnittää huomiota siihen riittävän D -vitaaminin saantiin eritysesti näin pimeimpien kuukausien aikaan, sillä sen muodostuminen tähän aikaan on huomattavasti vähäisempää.

Liikkuminen, pysähtyminen ja rentoutuminen arjessa vaikuttavat omalta osaltaan myös sun energiaan ja selvitymiseen pimeänä aikana. Mä itse monesti ajattelen, että näinä hetkinä kun tunnistat itsessäsi väsymisen merkkejä, yritä keskittyä kaikkeen positiiviseen ja sellaseen, mistä sää itse saat energiaa. Helposti sitä voi yhdistää asian pelkästään siihen, että jos pimeys väsyttää, niin lopeta liikkuminen ja vähennä fyysistä rasitusta. Jollain tää voi toimia, mutta mulla ei ainakaan. Mä suosittelen, että teet just päinvastoin! Urheile, liiku ja käy vaikka hieronnassa tai jossain ihanassa kasvohoidossa. Keskity piristäviin asioihin ja ulkoiluun. Sitä kautta saat aivan varmasti energiaa ja ulkoilmasta lisää raikasta happea. On myös tutkittua, että säännöllinen liikunta ennen nukkumaan menoa rentouttaa ja on tärkeää yleisesti sun unensaannin kannalta. Ja muistetaanhan jättää ne tietokoneet ja älypuhelimet pois juuri ennen nukahtamista. Tää täytys pitää itelläkin mielessä vielä entistä tarkemmin, ettei tulis selailtua sosiaalisen median juttuja enää iltamyöhään.

Ja mitä nyt loppuun vielä haluan ottaa puheeksi niin tää ainainen asioiden vatvominen ja niistä stressaaminen. Oli ne sitten niitä työasioita tai raha-asioita, muutto asioita tai opiskeluasioita, mitä tahansa. Ei oteta niitä mukaan sinne makuuhuoneeseen. Periaatteena yritän kynsin hampain pitää omassa arjessa kiinni sellaisesta ajatuksesta, että työasioita saa miettiä työmatkojen ajan ja sit kun mä avaan kotioven, niin sen jälkeen ei. Voin kertoo, että joskus noudatin tätä ihan kirjaimellisesti ja saatoin tovin jos toisenkin viettää aikaa ennenkun menin kotiin. Ihan vaan siksi, että en kantais niitä mukana enää vapaa-ajalleni. Tää on mun mielestä aika hyvä. Toinen vaihtoehto voi olla vaikkapa se, että järjestät itselles aikaa näiden stressaavien tai muuten mieltäpainavien asioiden miettimiselle tai niiden ylöskirjaamiselle. Tämän myötä asiat eivät kulje sun perässä kaikkialle ja säästät myös aikaa yölle tarkoitetulle nukkumiselle.

Tuleeko teillä mieleen muita vinkkejä pimeiden aikojen varalle?
Entä oletteko hankkineet kirkasvalolamppuja / herätyskelloja / kuulokkeita yms? Mitä mieltä olette näistä?

VIIMEAIKOJEN KAUHUN HETKIÄ

Heippa! Viikot kuluu ihan hurjaa vauhtia tässä arjen keskellä. Mun päivät on menny todella arkisesti ja itseasiassa tänään mä hoksahdinkin siihen, miten mun juurikasvu on päässyt kasvamaan ja kulmat pitäs nyppiä, miten varpaankynsien lakat on kulunu ja talvirenkaiden vaihtokin pitäs pian hoitaa. On niin paljon asioita, mitä ei oo viimeaikoina edes tajunnut huolehtia. Lähinnä itsestä huolehtiminen on viimeaikoina jäänyt toissijaiseksi tai no, lähinnä tän ulkonäön suhteen. Mutta onneksi autonrenkaiden vaihto kuulemma on ainakin jo hoidossa!

Miksi sitten otsikko puhui kauhun hetkistä, niin meidän taloyhtiössä on ollut viimeviikon aikaan tuholaisongelmaa. Meillä on yhteinen Facebook -ryhmä, missä aika pian tän ongelman synnyttyä alkoi tulla keskustelua aiheesta ja hoksahdinpa sitten itsekin, että meidän olohuoneessa tuli aiemman siivouksen yhteydessä vastaan jokin pienenpieni ötökkä. Toisen asukkaan mahdolliseen torakkaongelmaan suhteutettuna tää vaikuttaa pieneltä, mutta silti meille todella todella inhottavalta ja ahdistavalta. Vielä kun on näin ötökkäkammoinen, nii ei oo tehny hyvää mun mielelle. Päätinpä sitten yks aamu kaikkien niiden keskustelujen jälkeen katsoa meidän kylppärin lattiat ja muutenkin tarkemmin myös meidän asunnon lattioita. Ja mitä karmivaa sit yhtäkkiä näinkään, yhteensä kolme pientä tummaa ötökkää kävelemässä heti kun löin valot päälle.

Alusta asti selvää oli, että ötökät tulivat vessan lattiakaivosta. Sieltä kiipesivät kynnyksen yli myös eteiseen ja olohuoneeseen. Rupesin epäilemään meidän viimeaikaista siivouksen laiminlyöntiä, vaikken nyt sitä periaatteessa edes kuvitellut järjen kanssa ongelmaksi. Mutta olihan meillä nyt ollut hieman pölyisempää kuin tavallisesti. Mutta kun asunto oli kolmeen kertaan imuroitu ja pari kertaa mopattu, tuuletettu ja siivottu totaalisen puhtaaksi - pari päivää myöhemmin näitä pieniä alivuokralaisia tallusteli jälleen kaksinkappalein kylpyhuoneessa, niin tuntui ettei voi olla todellista.

Olin niin pelästynyt ja kuvittelin niiden tietysti heti olevan kaikista pahinta eli luteita. Mä otin yhteyttä naapuriin ja isännöitsijään. Naapurin suosittelemana sainkin hyvin nopeasti tuholaistorjujan tänne käymään, joka löysi kuin löysikin yhden pienen yksilön meidän wc:n lattialta. Tän lisäksi mä olin onnistunut ottamaan videota kyseisistä elukoista, sillä kuvista ei saanut selvää ja kun yritin niitä pyydystää kuppiin, ne ruvesivat ikäänkuin hyppimään. Mikä teki hommasta vielä inhottavampaa! Onneksi tuholaistorjuja tokaisi näiden olevan Jäytiäisiä ja kannusti meitä ostamaan Bio-Kill - myrkytysaineen, jonka tulisi auttaa tähän tuholaisongelmaan. Tämä laji ei hänen mukaansa ole haitallinen, mutta tietysti ikävä kun sisätiloihin eivät tietystikään kuuluisi. Ne eivät elä ihmisen verellä, eivätkä elä kuivissa paikoissa.

Miksi sitten ne viihtyvät meidän parivuotta sitten valmistuneessa talossa, niin kuulemma siksi, että rakenteissa ilmenee vielä rakennekosteutta, mikä saa pidettyä nämä ötökät vielä toistaiseksi hengissä. Nytpä siis meidän pitää hankkia kyseistä ainetta, jos vaikka tällä saataisiin kokonaan torjuttua - vaikkei nyt (puuta koputtaen) niitä ole tuholaistarkastajan käynnin jälkeen näkynytkään. Jospa tää jäis nyt taakse ja voitas jatkaa ihan kaksin täällä kämpässä elämistä, täällä kun ei kaivata pienen pieniä ikäviä alivuokralaisia!

ENSIMMÄINEN PT TAPAAMINEN IKINÄ

Perjantaina se sitten tapahtu, elikkä tapasin ensimmäistä kertaa Fressin Personal Trainerin. Mää oon tosiaan siis ottanut nyt 5 tapaamista, joiden aikana mä haluan käydä läpi ja kartoittaa mun yleistä hyvinvointia ja saada uudet juurikin minulle suunnitellut henkilökohtaiset treeniohjelmat. Nää ohjelmat tullaan suunnittelemaan mun kolmivuorotyö huomioiden ja treeniviikot tulee vaihtelemaan niin, että yövuoro - viikkojen ohjelmat tulevat olemaan normaalia kevyempiä ja sisältämään enemmänkin palautusta ja tankkausta. Näiden tapaamisten aikana me ehditään käydä läpi myös mun tänhetkistä ruokavaliota ja vuorotyönmerkitystä siinä.

Ensviikon keskiviikkona ois tarkoitus tehdä yhdessä jalkatreeniä ja käydä läpi tulevia treeniohjelman liikkeitä, sekä tarkastella oikeanlaista suoritustekniikkaa. Viimekerralla käytiin läpi mun elämäntapoja ja tavoitteita, liikerajoitteita sekä liikkeitä ja tekniikoita, joita olen käyttänyt treenatessani salilla. Uskon, että tulevalla tapaamisella käydään läpi myös muita korvaavia liikkeitä, joita en ole vielä hyödyntänyt omassa treenissäni - hyvien perusliikkeiden lisäksi tietysti.

Mulla on niin hyvä fiilis tästä kaikesta. Ihan yleisesti salin muutoksesta, treenaamisesta ja tulevista pt-tapaamisista. Kuun loppuun mennessä mä saankin jo sit uudet treeniohjelmat, joilla pääsen jatkamaan tätä kropan muokkaus projektia. Joten eiköhän tästä hyvä tule vielä!

Ihanaa lokakuun jatkoa! <3

SATU

MITÄ HYVINVOINTI MERKITSEE MINULLE?

Hyvinvointi ja sen merkitys, on muuttunut useisiin kertoihin jo elämäni aikana. Alkuun ajatus siitä merkitsi hyvillämielin elämistä, terveellistä elämää ilman sairauksia ja kipuja. Jossain vaiheessa liikunnan ja ravitsemuksen merkitys suhteessa epäterveellisiin elämäntapoihin ja perusarkeen alkoi näyttäytyä omassa roolissaan. Mistä sitten ravitsemus koostuu tai mitä ruokia syödessä jaksan paremmin, mikä taas väsyttää.

Entäpäs mistä saan piristystä arkeen ja ladattua akkuja seuraaviin työpäiviin, mikä saa minut rentoutumaan parhaiten keskellä viikkoa ja voimaan paremmin. Näitäkin asioita olen miettinyt hirmusenlailla eri vaiheissa elämääni. Ja nämäkin asiat voivat vaihdella eri elämäntilanteissa tai vuodenaikoina. Mikä ylipäätänsä on tämänhetkinen hyvinvoinnin merkitys minulle?

Hyvinvointi rakentuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta osa-alueesta. Nämä yhdessä luovat aikaan sen tunteen kokonaishyvinvoinnista, et miten sulla ylipäätänsä elämässä menee ja miltä susta tuntuu. Jos jokin osa-alueista kärsii, niin se ei aina välttämättä romauta kokonaan sun hyvinvointia, mutta silti jokainen näistä on merkittävästi sidoksissa toisiinsa. Tiiättehän, jos sää et oo vaikkapa tyytyväinen sun kroppaan, niin se voi vaikuttaa suoraan sun psyykkiseen puoleen. Kun taas yksinäisyys ja syrjäytyminen voivat vaikuttaa samoin omaan itsetuntoon ja sitä kautta saada sut luulemaan et sää et kelpaa ulkonäöllisesti tai et sää oot jotenkin huonompi ihminen kun muut.

Mun hyvinvointi koostuu tällähetkellä loppujenlopuks tasapainosta. Siitä että mää käyn töissä, mutta myös rentoudun mun vapaapäivinä. Että mää huolehdin siitä, että mulla tulee hoidettua kotityöt ja ruoanlaitto, mutta välissä annan vaan niiden tiskien olla ja odottaa hetkisen. Välissä mää treenaan salilla todella raskaasti, kun taas sen jälkeen rentoudun televisiota katsellen infrapunasaunassa. Näen ystäviä ja soittelen heille, kun musta tuntuu siltä että mä jaksan jutella. Kun haluun olla rauhassa, niin mä laiskottelen sohvalla ja räplään puhelinta tai katon sarjaa. Siitä että mää en velvoita itseä toimimaan minkään muotin mukaisesti, vaan mä annan itselleni aikaa myös vain olla. Yksinkertaisesti se koostuu vaan kaikesta tästä mitä mulle on tarjottu elämässä ja mitä mulla on arjessa meneillään.

Väsymys on vähentynyt entisestään, kun mä oon alkanut kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota puhtaaseen ruokavalioon. En mä jokaista ateriaa ja suupalaa tarkkaile, mutta pyrin valmistamaan ruoan useammin itse alusta loppuun, tuoreilla raaka-aineilla. Ruokailussa myös sen monipuolisuus ja ateriarytmi ovat tärkeässä osassa mun omaa hyvinvointia. Mää huomaan kyllä välittömästi, mikäli aamupala on jäänyt syömättä. Ilman omaa ruokailurytmiä tai unirytmiä, mä olisin todella paljon väsyneempi ja voimattomampi arkisin. Herkuttelu ja ravintolaruoka kuuluvat taas omalla osallaan hyvinvointiin arjen pieninä huippuhetkinä.

  4 asiaa, jotka mää oon joutunu oivaltamaan voidakseni hyvin:

... Epätäydellisyyden hyväksyminen 
Minussa on paljon sellaista, mitä muissa ei ole. Osaan paljon sellaisia asioita, mitä joku toinen ei. Pystyn moneen sellaiseen asiaan, mihin toinen ei. Mut tän kaiken lisäksi mun täytyy pystyy hyväksymään se, etten itsekään oo täydellinen ja pysty kaikkeen mihin mä haluisin. Joku toinen voittaa mut jokatapauksessa toisessa asiassa, enkä mää voi muuttaa ulkonäköäni täysin siks mitä haluan, vaan mä oon juuri se kuka mä oon. Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen sellaisena kuin sä oot.

... Itseen ja omiin kykyihin uskominen
Itseluottamuksen kasvattaminen ja uskominen siihen, että mä voin saavuttaa asioita. Siihen, että mulla on oikeus tehdä mua kiinnostavia asioita ja mä voin pärjätä niissä jos mä tahdon niin. Halua näyttää mihin mä pystyn ja kuka mä olen. Sisäinen voima, sellanen vahvaksi kasvaminen ja omissa päätöksissä pysyminen. Uskalla olla kuka sä oot.

... Omien tunteiden kunnioittaminen
Tiedosta mistä sä nautit ja mistä et. Mitkä asiat saavat voimaan sut paremmin ja mitkä saa sun olon kurjaksi. Suunnittele elämää, toteuta ja elä hetkessä. Kun sä tunnet, ettet oo enää hyvinvoiva niin tee muutos. Uskalla tehdä se. Kunnioita sun tunteita ja ajatuksia, älä miellytä ainoastaan muita. Hyvinvointia lisäävät tekijät muuttuvat elämänaikana, joten muutu säkin. Älä jää niiden vanhojen tunteiden valtaan, vaan uskalla tehdä muutoksia myös sun mielen ja tunteiden mukana.

... Jaa hyvämieli muiden kanssa
Kun sää voit hyvin, jaa hyvää mieltä myös muille ihmisille. Muista niitä ihmisiä, jotka muistaa sua sillon kun sullon pahamieli. Soita niille ihmisille, jotka on sulle tärkeitä. Voi olla, että kaikki se hyvä mitä annat, tulee sua vasten takaisinpäin. Ainakin sää saat siitä vielä paremman mielen!

Näistä asioista mun hyvinvointi koostuu tällähetkellä. Ensikerralla mulla voi olla jo uusia asioita, mitä mainita. Mistä teidän hyvinvointinne koostuu ja miten saatte pidettyä arkenne siinä tietynlaisessa balancessa? Kommenttiboksi on teitä varten. Ihanaa keskiviikko aamua teille jokaiselle <3

SATU

3 ASIAA MINUSTA...

Päätinpä ottaa minäkin 3 asiaa minusta haasteen vastaan. Voihan hyvin olla ja toivonkin, että saatte tästä jotain uutta irti! Useimmiten sitä selittelee niitä näitä, mutta jotain keskeistä omaan elämään liittyvää ei huomaakkaan ottaa puheeksi.

3 asiaa joista pidän...

- Rauhallisista aamuista ja aikatauluttomuudesta, siitä saa sen tietynlaisen fiiliksen
- Muumimukeista, koska ne vaan on niin ihania
- Kaikesta kimaltelevasta ja koristeellisesta piensisustuksesta, kuten kultaisista kehyksistä ja kauniista tuikkukupeista

3 asiaa joista en pidä...

- Merenelävistä
- Kiireestä, kun ei pysty keskittymään kunnolla mihinkään tai nauttimaan hetkestä.
- Sotkusta, vaikka välillä pystyn jättään tunteet sivuun tän asian suhteen - niin sitten se tuohtuminen tulee hetken päästä.

3 asiaa joita tein viime viikonloppuna...

- Kävin katsomassa jääkiekkopelin Hakametsän hallissa.
- Rentouduin infrapunasaunassa ja huolehdin kehonhuollosta.
- Leivoin itse tuoreita sämpylöitä.

3 asiaa, jotka osaan...

- Olla empaattinen ja ymmärtää ihmisiä.
- Verbaalinen puoli on vahvuus. Sosiaaliset taidot eli yleisesti kirjoittaminen sujuu että vuorovaikutustilanteet ja esillä oleminen. En pelkää muiden reaktioita tai mielipiteitä, koska oon henkisesti hyvin vahva ihminen.
- Olla tehokas ja suunnitelmallinen.

3 asiaa, joita en osaa...

- Hoitaa kasveja. Tykkään ihan hirmusesti kukista, mut ne elää tässä talossa vaan sen pienen hetken.
- Laulaa lauluja. Ensinnäkin oon tosi huono muistamaan laulujen sanoja ulkoa, muttei mulla myöskään oo suotu hyvää lauluääntä.
- Tehdä kovinkaan monia eri kastikkeita ruokiin.

3 asiaa, jotka haluaisit osata...

- Puhua sujuvasti eri kieliä.
- Oppia lisää erilaisia hyviä ruokareseptejä.
- Omata paremman rytmitajun ja koordinaatiokyvyn. Tanssinharrastus ois huippua, jos sais tallennettua muistiin vielä niitä pidempiäkin toistomääriä ja liikesarjoja.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

- Tehdä suursiivous täällä meidän kämpässä.
- Käydä laittamassa ne kauan haaveilemat ripsipidennykset.
- Aktivoitua tämän blogin kanssa ja kuvata enemmän.

3 asiaa, joista stressaan...

- Ensiksikkään, en hirveesti stressaa, mutta pienesti jännitän tulevaa pt - tapaamista.
- Sotkuisesta kämpästä.
- Useista keskeneräisistä asioista, joiden tiedän olevan pakko hoitaa.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

- Suihku ja sauna. Mä voisin viettää loputtomia aikoja suihkussa lämpimässä hengaillen.
- Ulkomaan lomamatkat.
- Blogiin uppoutuminen ja ajatusten jakaminen teidän kanssa.

3 asiaa, joista puhun usein...

- Hyvinvoinnista ja salilla käymisestä.
- Vapaa-ajan suunnitelmista ja kaikenlaisesta liittyen ihmissuhteisiin ja elämään.
- Sisustamisesta ja suunnitelluista hankinnoista, ulkomaan matkoista.

3 asiaa,jotka puen mielelläni päälleni...

- Joku ihana mekko.
- Lämpimät isot huivit, joihin kietoutua. 
- Niken kengät. Ja niitähän löytyy todella monia pareja!

3 asiaa, joita en pue päälleni...

- UGG -kengät, en vaan osaa yhtään kuvitella niitä omaan jalkaan.
- Osittain vaalennettuja farkkuja, joissa niittejä tai kuviointeja.
- Leveälahkeiset housut.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

- Lämmin villapaita syksyksi.
- Kaunis pienikokoinen keinutuoli olohuoneeseen.
- Musta isompi nahkalaukku.

3 asiaa, joista unelmoin...

- Jatkokoulutuksesta ja sieltä valmistumisesta.
- Jonain päivänä ulkomailla asumisesta tai ainakin runsaasta määrästä mielettömiä reissuja!
- Siitä että joku kaunispäivä mun ei tarviskaan tehdä enää viikonloppu / yötyötä. Tätä ihan todella toivon, mutta ongelma tää ei mulle ihan vielä tänäpäivänä oo.

3 asiaa, joita pelkään...

- Korkeita paikkoja
- Ötököitä, erityisesti hämähäkkejä.
- Huvipuiston laitteita pääosin

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

- Saavani opintopaikan kevään yhteishausta ja saavani monimuoto toteutuksen onnistumaan työn ja opintojeni välillä tulevaisuudessa.
- Pääseväni jouluksi Ouluun sukulaisten luokse ja saatua työvuorot sopimaan näin.
- Saavan meidän sisustusprojektin loppuun sisätilojen osalta.

SATU

FRESSI UUSI ALKU - KEHONKOOSTUMUKSESTA JA LÄHTÖKOHDISTA

Näin ne talviloman vikat tunnit lähenee loppuaan ja on aika palata huomenaamulla hyvin levänneenä takaisin töiden pariin. Edellinen viikko on hujahtanut aivan kuten suunnitelmissa olikin rentoutuen ja pienistä hetkistä nauttien. Vaikka viikko sinänsä on lyhyt aika, mää sain siitä irti ihan todenteolla. Mitä sitten sen aikana ehdin toteuttaa, niin suoritin viimeisen autokoulun vaiheen eli syventävän vaiheen liukkaanradan harjoituksen ja nyt autokoulu on kokonaisuudessaan pidemmäksi aikaa ohi. Sain vaihdettua kuntosalia ja päästyä kivasti treenin makuun, syötyä hyvin ja ehdinpä vähän leipomaankin. Kävin katsomassa sekä salibandya että jääkiekkoa, sekä katselin ihan vaan täältä kotisohvalta useita tunteja erilaisia sarjoja. Ja kyllä muuten todellakin rentoutti!

Aikaisemmin ehdinkin jo teille vihjata uudesta kuntosalista ja muutoksista treenieni suhteen. Oon kokenut viimeaikoina itsekseen treenaamisen ja vuorotyön aiheuttamat aikataulutukset melko haastaviksi ja päätinkin hyödyntää ensimmäistä kertaa elämässäni kuntosalin tarjoamia personal trainer - palveluita. Mä nimittäin valitsin itselleni Tampereen Fressiltä aloituspaketin, johon sovin muutamia tapaamisia ja ruokavalioon liittyvää ohjeistusta. Nämä tapaamiset aion hyödyntää henkilökohtaisten treeniohjelmien laatimiseen ja ruokavalio suunnitelman toteuttamiseen. Aion ottaa puheeksi vuorotyöni ja arkielämän tapahtumat, joiden myötä myös oman arjenhallinta ja suunnittelu varmasti helpottuvat.

Mitä sitten saatiin selville niistä kehonkoostumus mittauksista, niin hyväthän ne tulokset olivat. Missä sitten taulukko löi punaista, niin toi rasvamassa. Meillä naisilla kun sitä rasvaa täytyis olla kropassa pikkusen enemmän kun tää 6kg. Mun paino pituuteen suhteutettuna on ihan normaali, mutta siis yleisesti kehityksen ja elimistön toiminnan kannalta tuota rasvaa tulisi olla enemmän. Ja sehän onkin se ihan ensimmäinen tavoite. Lihastahan siis löytyi ja painoon suhteutettuna sitä rasvatonta massaa oli 87.2% ja rasvamassaa se 12.8% painosta. Eli tästä voikin sitten päätellä jo osittain nimenomaan sitä, että tulostahan rasvamääristä huolimatta kuitenkin on tullut. Nyt vaan keskitytään keräämään muutama kilo puhtaasti lisää. Mun tavoite painon tulis olla sen 3-4kg enemmän ja siihen päästään vain ja ainoastaan syömällä, joten ruoanmäärät tulee jatkossa vielä entisestään siispä lisääntymään.

Energiankulutus mulla on levossa 1176kcal ja kokonaisenergiankulutus sen 2118kcal. Luustolihasmassa on jakautunut tasaisesti kropassa, eikä suuria toispuolieroja käytännössä ole. Mainittakoon, että oikeassa jalassa on kuitenkin vähän enemmän voimaa. Vaihekulmaa tarkasteltaessa olen siinä todella korkealla, mikä näkyy persentiili arvossani joka on 97. Tässä siispä hieman nippelitietoa aiemmista tuloksistani ja tästä on taas hyvä jatkaa.

Motivaatiota löytyy nyt todella paljon! On muuten huippua kun viimeinkin tuun saamaan ihan ittee varten suunnitellut ohjelmat ja ohjeet niiden toteutukseen. Jollain tapaa musta tuntuukin, että tällähetkellä mulla riittää motivaatiota ja aikaa myös sen noudattamiseen, eikä mun tartte ajatella yleisesti treenaamista minkäänlaisena velvoitteena tai rituaalina. Uusi alku Fressissä alko tälläviikolla niin hyvin, että otan kyllä todella hyvillämielin vastaan jo seuraavankin viikon. Ja yksjuttu on varma, infrapunasaunassa käyminen tulee oleen osa mun viikottaisia suunnitelmia. On muuten sen verran huippujuttu!

SATU

TALVILOMA JA KATSE KOHTI UUSIA TUULIA

Viimepäivät... Niiden aikana mä oon tehnyt radikaalin päätöksen mun liikkumisen suhteen, mistä mä kerron teille tarkemmin perjantain jälkeen, kun mä pääsen tekeen tarkempia kehonkoostumus mittauksia uudelleen. Syyskuun viimeisenä mä jätin taakseni vanhan koti-kuntosalini Tampereelta ja jätin mielen auki salien suhteen kunnes joku tuntuu itelle just sopivalta. Ja nyt mä tiedän mikä tuntuu, itse asiassa mä tajusin sen jo eilen! Tänään mä vietin sellaset kolme tuntia tuon miehekkeen kanssa kehonhuollon parissa ja voi jestas että tuntuu hyvälle. Tästä se lähtee taas! Aivan uudenlaisella motivaatiolla nimittäin.

Tän illan kruunas tää todella värikkään näköinen, mutta myös huomattavasti makeammalle maistuva maitorahka bowl, mihin mä siis lisäsin hieman kaikkee hyvää. Tällä mennään ja huomenna pitkästä aikaa koittaa aamu ilman minkäännäköstä aamuherätystä tai pirisevää torkkua. Sitten herätään - kun tuntuu siltä. Ja siihen aikaan treenataan kun tuntuu siltä. Niin mä vietän mun talvilomaa, mut mikäpä parempaa!

Tälläpuolen on muutenkin taisteltu flunssaa vastaan jo kohta kolmisen viikkoa ja viimeyönä se otti vallan sit lopulta. Nenä on aivan tukossa ja kurkku hirmusen kuiva. Mutta se on vaan koitettava syödä paljon vitamiineja ja malttaa tän kaiken innon keskellä, ettei tuu vaan pitkitettyä tätä sairastelua oman tyhmyyden vuoksi. Kaikki vaan terveyden sallimissa rajoissa tietysti. Mutta virtaa on kerätty jo tähän saakka lomaa enemmän kun aikoihin, joten eiköhän tää tästä taas. Nyt nautitaan lomaviikosta ja ihanista ystävistä, uudesta kuntosalista ja kaikesta siitä mitä tulevan pitää, rauhallisista koti-illoista ja saunomisesta. Kaikesta siitä, mistä aina ei edes ymmärrä ja muista nauttia. Ihanaa keskiviikko iltaa <3

SATU

PORKKANAPIIRAKKA (pellillinen)

Tänään mulla alkoi tekeen hirmuisesti mieli porkkanapiirakkaa ja päätinkin näin viimeisen vapaapäivän päätteeksi leipoa pellillisen sitä. Onhan muuten herkkua! Eikä oo muuten mitään tietoa kelle mä ton kaiken syötän, sillä sitä on tosiaan se kokonainen pellillinen, eikä me olla hirmu kovia piirakan / pullan syöjiä. Yksittäisiä paloja kahvin seurana kyllä varmasti menee.

Reseptin olen bongannut aikaa sitten Tarun Taikakakut - blogista. Pieniä muutoksia olen kylläkin tehnyt ohjeeseen. Alkujaan resepti on kirjasta: Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat leivonta ohjeet. Jokatapauksessa tällä ohjeella onnistuu aivan varmasti!

PORKKANAPIIRAKKA:     (pellillinen)

5 kananmunaa // 4dl sokeria // 200g sulatettua voita // 5dl vehnäjauhoja // 2tl leivinjauhetta // 2tl vaniljasokeria // 4tl kanelia // 3-4 isoa porkkanaa

¤ Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

¤ Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen sulaneen voin kanssa.

¤ Lisää viimeiseksi raastettu porkkana.

¤ Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin.

¤ Paista 200 °C :ssa noin 20 minuuttia.

KUORRUTUS:

200 g maustamatonta tuore- tai sulatejuustoa // 225g tomusokeria // 50g pehmeää voita

¤ Vatkaa kuorrutuksen aineet sekaisin keskenään.

¤ Levitä jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

PÄÄLLINEN:

mantelirouhetta

¤ Koristele pinta mantelirouheella. Säilytä piirakka kylmässä.

SATU