PINEDA DE MAR

Toukokuussa tuli vietettyä 8 päivää Espanjassa Pineda de Marissa. Me vuokrattiin hotellihuone Pineda de Marin keskustan ja rannan läheisyydestä. Matkaa rantaan oli muutaman korttelin verran. Suora katu, jonka varrella oli pieniä paikallisia kauppoja, aukioita, värikkäitä huoneistoja omine sisäänkäynteineen ja ystävällisiä ihmisiä, jotka tervehtivät toisiaan hymyillen.

Pääsääntöisesti me oltiin tää reilu viikko Pinedan alueella, mutta sen aikana käytiin käveleen rantaa pitkin Santa Susannan lomakohteessa n. 3 km päässä sekä matkustettiin parina päivänä paikallis junalla Barcelonaan, joka sijaitsi n. 60 km päässä meidän hotellilta. Julkinen liikenne espanjassa oli kyllä todella toimiva ja vilkas, erityisesti rannikon junaliikenteen osalta. Haastavaksi sen käyttämisen kuitenkin teki se, että useimmiten ilta-aikaan oli tavanomaista vaihtaa junaa kesken matkan eli sun täyty tietää mihin suuntaan lähtä junalla ja missä pysäkillä vaihtaa, jotta sä pääset näihin pienempiin rannikko kaupunkeihin suoraan. Espanjan junaliikennettä käyttäessä täytyy muistaa leimata lippu lähtölaiturilla ennen junaan nousua, ettei kävis sitä mitä meille ekalla kertaa - jäätiin jumiin pois jäämisen yhteydessä junatunneliin. Siel ei ollut henkilökuntaa, eikä päästy porteista ulos, koska meitä ei tunnistettu junaan nousseiksi. Apua pyytäen ja paikallisten avulla me kuitenkin päästiin ulos, mut en suosittele tekeen tätä virhettä - joten muistakaa tää!

Tää ilta jona kuvasin Santa Susannan rantaa ja näitä kauniita maisemia - oli sellanen, et oltiin päätetty lähtä syömään ko lomakohteeseen. Katsoon miltä siellä näyttää, ihan vaan koska sinne pysty kävelee suoraan Pinedasta rantaa pitkin, eikä tarvinnut käyttää mitään julkisia. Ranta oli todella hiljainen, eikä saatu oikeen mitään irti kyseisestä kaupungista. Tää paikka oli oikeasti todella hiljainen, vain muutamia ihmisiä - mikä pettymys suhteessa siihen, miten oli kuullut kyseisestä paikasta puhuttavan. Ehkä ajoitus oli väärä tai oltiin liian varhaiseen sesonki aikaan liikkeellä? Mut päätettiin lopulta palata takaisin Pinedaan syömään. Mut iltakävely rannalla näissä maisemissa ei voi pettää koskaan?

Nää "kotikadut" oli niin kauheen ihania. Just perus Espanjalaistyylisiä. Meillä kuului hotellilla puolihoito, joten syötiin aamiainen ja illallinen poikkeuksetta paikanpäällä. Ainoastaan viinit ja oluet, vedet - piti maksaa itse. Nämä tulivat kustantamaan meille muutaman euron illassa, vesi maksoi aina enemmän entä viini. Sen mä muistan. Otin siispä lähes poikkeuksetta viiniä, sillä maunkaan puolesta ei ollut valittamista. Illallisella oli ihan järjetön määrä eri pääruokia ja jälkiruokia, joista valita mitä syö. Aina löytyi niitä perusvarmoja pastoja, pitsoja, ranskalaisia - mutta sit niiden lisäks vartaita, lihaa, kanaa, tortilloja, nugetteja, salaatteja, erilaisia paistoksia ja leipiä. Joten viikonkaan aikana ei tuntunut siltä, ettei ruokaa jaksaisi syödä päivästä toiseen. Tää oli hyvä. Me kun harvoin otetaan puolihoitoa matkoille, mut tälläkertaa oli kyl ihan fiksu homma.

Ei oikeen päästy perille siihen, oliko paikallisilla juhlapyhiä meidän siellä ollessa vai päättävätkö eri liikkeet aukioloaikojaan miten haluavat? Meidän matkan aikana saattoi olla jonain tiettynä arkipäivänä osa liikkeistä kiinni, kun taas tällähetkellä katsottuna liikkeitä on suljettuna eri arkipäivänä. Ei siis säännöllisiä jatkuvia päiviä, jolloin liikkeet olisivat avoinna? Esim. Primark ilmoitti olevansa kiinni su ja ma päivinä, mutta tällähetkellä netistä katsottuna pe ja ma päivinä. Vielä tämä, vaikka tiedät yhden ketjun aukioloajan - voi olla, että eri kaupunginosassa oleva vastaava liike aukeaa eri aikaan. Joten liikkeiden aukioloaikojen suhteen kannattaa olla tarkkana!

Meidän loma sujui kyllä kaiketi todella hyvin! Vaikka lentojen kanssa oli vähän haastavaa, niin perillä kaikki sujui kuitenkin todella hyvin. Kerrottakoon kuitenkin, miten menolento oli myöhässä vajaa 3 tuntia ja paluulennolla oli niin kova turbulenssi, että ensimmäistä kertaa mua jopa pelotti olla lentokoneessa. Vähän väliä turvavyö valot paloivat merkkinä paikalla pysymisestä ja wc-kielto päällä. Kyllä meinas jännittää et tullaanko sieltä ehjänä perille, mut kaikesta siitä heilumisesta ja ilmakuopista huolimatta kaikki meni hyvin. Huh! Ja ei, en pelkää silti jatkossa lentämistä - uskon kyllä heidän ammattitaitoonsa.

Pineda de Mar sinällään ei ollut kauheen iso paikka, mutta kyllä siellä viihtyi! Hotelli kattoterasseineen ja siellä olevine altaineen, merenranta lähellä, ravintoloita ja kauniita katuja. Supermarket - mistä sai kaikkee todella edullisesti. Päivät meni aikalailla joko aurinkoa ottaen ja eri paikkoja kierrellen, ihan vaan Espanjasta fiilistellen. Meillä tulikin aikalailla poikkeuksetta rutiiniks kiertää supermarkettii ja pelata muutamia pelejä bilistä hotellin aulassa ennen illallista. Sit sieltä huoneeseen lepään ja hoitaan ihoa, suunnitteleen seuraavaa päivää valmiiks. Me onnistuttiin kuin onnistuttiinkin polttaan ihoo jo heti ensimmäisenä päivänä jopa aurinkorasvasta huolimatta! Kyl se aurinko vaan ottaa ihan toisella tavalla siellä entä täällä koti Suomessa. Ah mikä viikko, ihana palata viel hetkeks näihin fiiliksiin! <3

SÖPÖYS VAROITUS JA PERHEENLISÄYSTÄ

Viimeaikoina mä oon ollut yleisestikin onnellinen monista asioista. En niinkään reistailevasta olkapäästä - mutta muuten, niin nyt on pakko kyllä sanoa, että viime lauantaina musta tuntu et tulin ikionnelliseksi! Kattokaa mikä ihana hurmuri me kotiutettiin tänne meidän uuteen kotiin. Kellekkään teistä tuskin täytyy erikseen selitellä, miksi blogissa varoiteltiin ylitsepääsemättömästä söpöydestä.

Niin miten meille sit koiranpentu päädyttiin hankkimaan, niin se on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Nyt vaan sattui olemaan vapaana juurikin tämä hurmaava 8 viikkoinen staffordshirenbullterrieri pentu, joka me haluttiin heti kotiuttaa. Ja hänestä on tullut kyllä heti osa meidän pientä perhettä. Yhtä rakkautta koko tämä pieni koiravauva! <3

Miten meillä sit on pikkuisen kanssa lähtenyt menemään, niin todella hyvin! Hän on ollut todella aktiivinen pentu. Haluaa nuuskia kaikkialla, tutustua ihan jokaiseen ihmiseen ja on utelias ympäristön suhteen. Pelkää vielä meidän asuinalueella liikenteen ja rakennus työmaan ääniä, mutta varmasti tottuu niihin ajan kanssa. Myös kylmä ulkoilma saa vielä koiravauvan tärisemään, samoin pesuhommat. Ne ei oo vielä yhtään mielenkiintoisia tai mukavia, hha. Ehkä joku päivä, toivotaan.

Lauantaina päivä meni mukavasti uusia paikkoja nuuskien, kun pieni pääsi katselemaan uutta kotia. Ensimmäinen yö meni heräillen ja itkien meidän viereen, koska tarpeiden vuoks herättyään ei enää tainnut löytää omaan petiin takaisin. Aina kävin uudestaan ja uudestaan hänet silittelemässä omaan petiin. Toinen yö olikin jo heti sit helpompi, kun otettiin meidän sängystä jalat pois ja nukutaan nyt ilman niitä, jolloin pentu näkee meidät helpommin ja tietää että ollaan lähellä. Vieläkin saattaa heräillä, mut otetaan hänet aika ajoin viereen, koska siinä nukkuu paremmin unet, eikä meidän tarvi sit heittää yöunia kokonaan. Pikkuhiljaa opetellaan uusia juttuja.

Mitä hän sit viimepäivinä on jo ehtinyt kokea niin bussimatkan ja kymmeniä uusia ihmisiä, sillä rapsuttajia riittää päivittäin ulkona käydessä. Vaikkei ne ulkoilut vielä viileässä kelissä mitään mieleisiä ole ja kaulapantaa laittaessa on aina edessä mahdoton rimpuilu - niin ulkona on huippua juosta lehtien perässä ja nakertaa keppejä sekä olla muiden hoidettavana. Myös vastaantulijoiden kengännauhat on ihan parasta, niitä on kivaa nykiä auki! Samoin muodissa olevat (tai ehkä jo pois menneet) narupaidat ja hapsuhuivit on kivoja. Pakko sanoo, että ehkä maailman hellyyttävin koira. Niin hellyydenkipeä poika, että mitä lähemmäs pääsee aina nukkumaan niin sen parempi! Ollaan niin rakastuneita suhun jo nyt. Tervetuloa rakastavaan kotiin Kiro <3

Hei ja muistakaahan seurata mua myös Instagramissa nimimerkillä SATWII !
Sitä kautta pääsette seurailemaan myös Kiron arkea. <3

DAY IN TALLINN 2/2

Edellinen tiistai meni Tallinnassa vieraillen. Paikkana kaupunki oli mulle noin kuuden vuoden takaa tuttu. Joten eiköhän aika siellä vierailemiseen ollut ihan paikallaan. Eilen kävinkin latailemassa teille kuvia edesmenneeltä minireissulta ja päivittelemässä sen hetkisiä fiiliksiä, joten nyt jatketaan siitä, mihin viimeeksi jäätiin. Mun mielestä on ihan fine käydä läpi mennyttä reissua kuvien muodossa. Mutta muistakaahan, että kommenttiboksi on teitä varten ja otan vastaan kysymyksiä erittäin mielellään! <3

Tallinna oli kyllä mahdottoman jees! Mitä te tykkäätte kaupungista?

SATU

HÄÄVIERAANA

Vihdoinkin aika palata toissa viikonloppuun ja J:n veljen häihin. Ei vitsi millasiin häihin saatiin kutsu. Aivan ihanat ja kauniit, missä laulettiin ja soitettiin, kuunneltiin runoja ja tanssittiin. Istuttiin grillikodassa kitaransoittoa kuunnellen ja viiniä siemaillen. Otettiin kuvia ja juhlittiin. Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja hymyiltiin. Hymyiltiin niin leveästi ja usein, että illan päätteeksi tuntui että oli kestohymy melko pitkään kasvoilla. Oli kyllä ihanat alkusyksyn hääjuhlat. Ja miten kauniiksi Maria olikaan tilan koristellut, kohtapa näätte mistä mä puhun. Annan tällä kertaa kuvien puhua puolestaan! <3

Onnea ja pelkkää lovee - vielä Marialle ja Ossille hirmuisesti! <3

SATU

PÄIVÄ KERA YSTÄVIEN

Kesäiset ja vähemmän kesäiset päivät, lukemattomat määrät naurua ja puheensorinaa, rentoutumista ja kertakaikkiaan ihania hetkiä. Niitä on ollut mun alkuviikko täynnä. Onni on tänkaltaiset ystävät, jotka matkustaa kauempaakin mua tapaamaan. Me ollaan tavattu näiden tyttöjen kanssa ammattikoulussa, kun opiskeltiin lähihoitajiksi, mutta yhä pidetään yhteyttä ja ollaan tekemisissä. Meitä oli itseasiassa neljän tytön porukka opiskeluaikana, joista tälläkertaa valitettavasti yksi puuttui tältä meidän tapaamiselta. Tiiättekö, tällähetkellä meistä jokainen asuu eri paikkakunnalla, joten yhteisten aikojen sopiminen ja samaan kaupunkiin matkustaminen on välillä melko haastavaa. Onneksi saatiin kuitenkin sovittua tapaaminen edes meille kolmelle! Kaikki yhteiset hetket on tosi ihania! Aika lensi kyllä oikeasti siivillä.

Yks mulle tärkeistä Oulu-ystävistä saapui siis maanantai päivänä tänne Tampereelle ja käytiin syömässä heti hänen tultuaan. Juteltiin kuulumisia ja purettiin ajatuksia, viimekerrasta olikin jo hetken verran aikaa. Viime kerran tavattiin Oulussa, kun mä kävin kesäkuun alussa, mutta jos sitä ei lasketa, niin edellisestä kerrasta on varmaankin vuosi. Koska sovittiin että hän yöpyy meillä kolme yötä, päätettiin ehdottaa samalta ajalta päivää myös meidän toiselle hyvälle ystävälle. Oli ihan huippua viettää päivä taas porukalla!

Viimeaikoina musta on ollut ihana jutella uusien ihmisten kanssa ja luoda uusia ihmissuhteita, mutta kyllä mä vaan oon silti kaivannut paljon niitä vanhoja ystäviä, joiden seurassa voi vaan löhötä sohvalla meikittä ja sen enempää miettimättä miltä näyttää. Puhua ja höpöttää jos siltä tuntuu, välillä vaan olla hiljaa, tiiättekö. Ei oo väliä miten käyttäydyt tai mistä aiheesta keskustelet, nää ihmiset tuntee sut, eikä ihmettele sun käytöstä. Välillä heräsin jopa siihen, miten mun ystävät nauravat mun persoonalle ja tavoille, joita mulla on, ja joita edes mun miesystävä ei oo vielä käsittänyt. Kyllä se niin vaan on, että nää ystävät tuntee mut läpikotaisin. Sekä ne hauskat jutut mitä mulle on sattunu, että ne mokat, mitä ei haluaisi ikinä jaettavan. Kaikki tapahtumat mitä elämässä on näiden vuosien aikana tapahtunut. Huomaa millon mä hermostun tai ärsyynnyn - tietävät jopa mistä asioista näin tapahtuu. Toisaalta tuntevat miten mut saa leppymään ja miten tykkään tietyt asiat hoitaa.
Mulla on varmasti paljon hassuja tapoja, mitä en edes itse huomaa, koska se on mulle sitä - ihan perus arkea. Vai onko olemassa edes ihan perus arkea?

SATU

IHANAT KESÄAAMUT

Voi vitsi, nää kesäaamut on kyllä syksyyn tai talveen verrattuna se ihan oma juttunsa. Mikä tunne kun voit herätä aamulla niihin auringonsäteisiin tai aukiolevan ikkunan pieneen tuulenvireeseen. Raittiit ja viileät lakanat, joiden välissä saat rauhassa makoilla.

Mun yövuorot on oikeestaan osoittanut mulle sen, miten ihania aamut voikaan oikeasti olla. Viimeisillä aamuyön tunneilla mä voin nähdä sen auringonnousun ja aamuliikenteen, syödä rauhassa hyvän aamiaisen viileällä parvekkeella vilttiharteilla ja katsella vain ympäristöä. Keittää kupillisen kahvia tai teetä. Ja yön jälkeen, mikä tunne, kun sä pääset töistä tai oot muuten liikkeellä aamuvarhain, kun muu kaupunki vasta heräilee. Sitä tuntee monellakin tapaa itsensä niin pieneksi siellä kadulla yksin liikkuessaan.

Hassua miten oon aina ollut aamu-uninen ihminen, enkä oo ymmärtänyt näiden kesäaamujen päälle. Kai sitä ihminen oppii aikanaan erilaisille tavoille ja tavat muuttuu. Toivottavasti joskus mullakin niin, ettei nää väsyttäisi aamuisin niin paljon, vaan jaksaisin nousta myös vapaa aamuina ylös varhaisemmin. Onhan se ihan tutkittua että säännöllisellä nukkumaanmeno ajalla on hirmuisesti merkitystä arjessa jaksamiseen ja pitäisikin kiinnittää siihen omassa arjessa enemmän huomiota. Vuorotyönvuoksi se on hieman haastavaa, mutta kyllä aamu- ja iltavuoropainotteisen viikon aikaan tätä voi noudattaa ihan tavallisesti. Jokatapauksessa, oon oppinut huomaamaan miten ihania erityisesti nämä kesäaamut on. Meinaan, että oon heränny siihen, miten mä menetän todella paljon jos jatkan kesänläpi tätä aamujen yli nukkumista!

Oletteko te aamu/iltaunisia? Entä huomanneet samanlaisia ajatuksia mielessänne?

SATU

YHTÄ HYMYÄ

Tää tyttö on yhtä hymyä! Voi tietäsittepä miten haastava mutta kiva, edellinen viikko on ollut! Facebookin puolella oonkin jo lähipiirilleni kertonut, mitä tuleva viikonloppu ja maanantai tuovat tullessaan. Taidanpa vihjata vähän, nimittäin... Eilen illalla kävin työpaikalla ihan hyväähyvyyttäni tyhjentelemässä vaippatilauslaatikoista vaipat asukkaiden kaappeihin. Siinä sivussa tietysti otin mukaani vinon pinon tyhjiä pahvilaatikoita, joita heiltä jäi nyt tarpeettomiksi. Kuten arvata saattaa, tulevaa muuttoamme varten!

Viimeiset puoltoista viikkoa mä olen koittanut tavoittaa vuokrausfirmaa vapaan vuokra-asunnon suhteen, mutta turhaan. Hiljaista on ollut, eikä useampiin sähköposteihin ja soittopyyntöihin vastattu. Meinasin heittää niin sanotusti pyyhkeen kehään ja luovuttaa, vaikka asunto vaikutti juuri siltä mitä ollaan pitkään haettu. Onneksi en heittänyt, sillä toissapäiväisen puheluni jälkeen, sain sovittua eiliselle päivälle pari asuntonäyttöä kyseiseen taloon. Ensin vähän pienempään asuntoon, jonka jälkeen muutaman neliön suurempaan, jonka pohjaratkaisu oli erilainen. Ensimmäinen asunto löi mun ajatukset aivan matalaksi, eikä se ollut yhtään sitä mitä olin kuvitellut. Iski kauhee pettymys. Tiiättekö miten todellisuus voi olla aivan toista kuin muutama räpsitty kuva internettiin?

Toiseen asuntoon sisään astuessani, huomasin heti jotain, mikä sai mut sittenkin vielä innostumaan - sillä valo! Heti eteiseen tultaessa mua tuli vastaan luonnonvalo ja se tilavuus, mikä ei edellisestä huokunut lainkaan. Asunnossa oli useampi ikkuna, vaaleat sävyt, tilaa ja kaikkea sitä mitä me haluttiin! Erityisesti kolme asiaa, joita oltiin tulevalta asunnolta toivottu toteutui. Nämä olivat tilava parveke, sauna ja vaatehuone. Voin kertoa, että parveke oli suurin, mitä oon tähän saakka kerrostalossa nähnyt. Samoin vaatehuone oli todella tilava ja siellä oli jopa oma ikkuna ulos! Ei vitsit, tää tyttö hyppii täällä innoissaan nyt tämän viikonlopun muuttolaatikoiden keskellä. Maanantaina ois siis tarkoitus muuttaa, joten enköhän mä pian pääse teille jo uuttakämppää esittelemään! Wish me luck!

SATU

ENSIMMÄINEN TATUOINTINI

Vihjasinkin blogin puolella jo aiemmin että tulossa on postausta muutamasta aiheesta, joista en ennakkoon kerro. Tää on yks parhaimmista niistä. Oon ollut puhumatta tästä asiasta syystä että - halusin sen parantuvan ensin rauhassa, jolloin myös kuvat ovat parempia ja pääsen tätä kunnolla fiilistelemään! Juusolla toi ranne on jo aivan parantunut, mutta mulla iho on herkempi ja kuivempi (atooppinen ihottuma), joten vasta pikkuhiljaa alkaa iho olla parempi. Ensimmäisten kirjainten kohdalla vielä huomaa, että iho on vielä aika kuiva ja väriä saattaa vielä irrota. Ennen Turkkiin lähtöä oli ajatuksena tehdä postaus tatuointikuumeesta, mutta kaiken sen lomalle jäämisen ja pakkailun keskellä mä unohdin sen! (Nauran täällä ääneen, miten mahdollista)

No, reissun jälkeen tän postauksen tekeminen ois ollutkin jo myöhäistä, sillä olin ottanut jo ensimmäisen!  Ja uskallan sanoa, että varmasti sen merkityksellisimmän ja mulle henkilökohtaisesti tärkeimmän. Mulla on aina ollut tatuointeihin liittyen sellanen ajatusmaailma, että haluan niillä mitä itselleni otan - olevan jonkinlainen merkitys. Vaikka kuva olisi miten hieno, en halua ottaa sitä iholleni loppuiäksi ilman minkäänlaista merkitystä, tiiättekö?

Mulla on ollut päässä monenlaisia ideoita tatuointeihin elämäni aikana, mutta yhtäkään niistä en ole vielä toteuttanut, koska en ole ollut niihin täysin tyytyväinen tai en ole saanut niille painavaa merkitystä. Kun taas minulla on ollut merkitys jonka haluaisin ikuistaa, en ole saanut luotua täydellistä kuvaa siihen. Tämän tatuoinnin merkitys on minulle todella tärkeä eli parisuhde. Me otimme siis parisuhdetatuoinnit, joissa meillä on yhtenä tekstinä One love One life, joka on jaettu meidän ranteisiimme sydämen kera. Tatuointi on meille tosi merkityksellinen ja kuvastaa meidän suhdetta ja yhteensopivuuttamme. Samalla se symboloi sitä, miten parisuhteemme on vahva ja voi hyvin. Sitä miten meillä on aina toisemme tukena ja turvana, jos tarvitsemme apua.

Tämän parisuhdetatuointi postauksen lukiessaan teistä osa varmasti virnistää siellä, että noh katotaanpa mitä sitten jos eroatte. Itse yritän elämässä välttää olemaan skeptinen kaiken asian suhteen, jos joku asia tuntuu todella oikealta - en mieti, mitä jos tämä kaatuukin. Uskon siihen täysillä ja tiedän, että ilman negatiivisuutta ja skeptisuutta asiat menevät usein paremmin. Otettiin nämä tatuoinnit Alanya Ink Tattoossa, josta bloginpuolella lisää myöhemmin.
Vitsit miten kaunis tää onkaan nimenomaan tossa ranteessa, mä niin tykkään!!

Meille kihloihin meneminen tarkoittaa todella lupausta mennä naimisiin ja naimisiin mennessä täytyy olla todella varma, että hän on se oikea. Koska meillä ei oo ajatusta mennä naimisiin useampaa kertaa. Mutta, haluan myös sanoa sen, että tämä on meidän oma ajatusmalli, eikä me katsota todellakaan vinoon niitä ihmisiä, jotka menevät elämässään useamman kerran! Kaikki ilo ja onni on hyväksi, sekä jokaisella on ne omat ajatusmallit ja arvot.

Me ollaan onnellisia tällaisenaan, rakastetaan toisiamme ja tehdään yhteisiä päätöksiä, mitkä meistä hyvältä tuntuvat.

Eletään hetkessä niin, ettei myöhemmin tarvitse katua mitä jäi tekemättä.

Tehdään niitä ratkaisuja mitkä tuntuvat oikeilta, nautitaan tästä kaikesta elämän varrella.

Uskalletaan, kokeillaan ja onnistutaan.

Tämä tatuointi on siis merkityksellinen symboli - meidän vahvasta suhteestamme.

Ja sitten vapaasti ajatuksia ja kysymyksiä kommenttiboksiin!

Ois ihana kun kertoisitte, mitä mieltä olette tästä tatuoinnista? Onko teillä tatuointeja?
Entä mikä siellä oli se ensimmäinen tatuointi?

SATU

3 UUTTA KOKEMUSTA MATKALTA

Me ollaan aika seikkailunhaluisia ja itsensä haastavia ihmisiä luonteeltaan. Mulla tosin on alkanut nyt muutaman vuoden aikana tulla jonkinlaista - varmasti iän mukanatuomaa pelkoa joihinkin jännittäviin asioihin. Tai oikeastaan en oo varma onko se pelkoa, mutta jännitys on jotain todella suurta suhteessa nuoruusaikoihin, jolloin ei osannut pelätä lähestulkoon mitään. Hyviä esimerkkejä tähän ovat huvipuistojen laitteet, korkeat paikat ja kova vauhti. Kummasti sitä ihmisen mieli ja ajatukset muuttuu iän myötä.

Koska edellisen parin viikon takaiset kokemukset ovat nyt kovastikin pinnalla ja mun ajatuksissa, ajattelin jakaa teidän kanssa muutaman extempore kokemuksen edelliseltä reissultamme. Voin kertoa jo näin ennakkoon, miten mun ajatukset olivat ristiriidassa lopulta saatuun yllättävän kivaan kokemukseen. Osa näistä jännitti mua ihan hirvittävästi ja loin kaikenlaisia kauhukuvia tulevasta - kun taas yksi näistä oli aivan täysi hyppäys tuntemattomaan. Aivan ihanat ja rikastuttavat muistot näistä takana näin jälkeenpäin! Kyllä tälläkertaa haastettiin itseä taas ja kovasti, kiitos siitä myös miesystävälleni joka on todella seikkailunhaluinen.

VIP HAMAM

Ensimmäiset ajatukset mitä mun mielessä pyöri tästä sanasta oli jokin paikallisen tekemä pesu mulle. Tieto mitä sain kyseisestä aktiiviteetista oli "täydellinen turkkilainen sauna, hemmottelua ja rentoutumista". (Deturilta saaman esitteen mukaan)
Mentiin tulevasta tietämättöminä kokeilemaan kyseistä erityisesti paikallisten suosittelemaa hoitoa. Suurin ero suomalaisella kylpylällä ja hamamilla on se, että hamamiin mennää nimenomaan peseytymään.

Ensin meidät ohjattiin saunaan lämmittelemään vähäksi aikaa, jonne meille tarjottiin juotavaa. Edellämainitun tarkoituksena oli lämmittää ja pehmentää iho. Tämän jälkeen meitä odotti höyrysauna ja sitten pääsimme itse pesutilaan. Se oli kuin kylpylätila, jossa meitä odotti kummallekin oma paikallinen pesijä. Meidät pestiin saippualla kauttaaltaan ja iho kuorittiin voimakkaasti. Huuhtelua tuli sekä lämpimällä että viileällä vedellä. Pesun jälkeen meidät ohjattiin rauhalliseen oleskelutilaan, jossa meille tarjoiltiin hieman hedelmiä ja juotavaa. Paikallinen nainen tuli tekemään meille kasvohoidot, jotka kasvoilla meidät ohjattiin kalakylpyyn. Tämä kuorintahoito jaloille poistaa kuolleen ja kovettuneen ihon. Hoito edistää uusien ihosolujen muodostumista ja verenkiertoa, sekä rentouttaa ja pehmentää jalkoja. Hoidon aikana hampaattomat kalat imevät kuolleen ihosolukon ja edistävät näin ihon uusiutumista. Lopuksi saimme vielä kokovartalohieronnan, joka toteutettiin osaksi klassisen hieronnan ottein ja osin kuumakivien avulla. Tämä hoito kesti kokonaisuudessaan reilu pari tuntia ja oli kyllä kaiken sen kokeilun arvoinen. Suosittelen kaikkia Turkkiin matkustavia kokeilemaan ehdottomasti kyseistä hoitoa!

RAFTING ELI KOSKENLASKU

Emme olleet koskaan laskeneet koskea, mikä osoittautui aivan uskomattomaksi kokemukseksi! Mun jännitys oli ihan äärimmillään sen parisen tuntia, mitä meillä kesti ajaa tänne vuoristoon josta pääsimme kokemaan kyseisen elämyksen. Perillä ollessamme saimme tarvittavat suojavarusteet eli kypärän ja pelastusliivit, joiden lisäksi vuokrasimme itsellemme märkäpuvut. Syystä siitä märkäpuvut, että kosken vesi oli ainoastaan muutaman asteen lämpimän puolella, mikä jokeen tipahtaessa olisi tuntunut äärimmäisen kylmältä bikinit päällä.

Ennen koskelle lähtemistä meidän laitettiin uimaan purossa, joka oli pari astetta kosken vettä lämpimämpää, jotta kehomme tottuisi ja valmistautuisi hieman veden viileyteen. Uimme purolla jonossa vähän matkaa, jonka aikana meistä tehtiin videota ja otettiin muutamia kuvia. Tämä tuntui aivan hullulta, sillä vesi tuntui todella kylmältä ja kroppa tärisi hirmuisesti siellä ollessa. Kyllä sen tunsi, ettei elimistöä ole tarkoitettu luontaisesti tuollaisiin ääriolosuhteisiin. Mutta ymmärrän jälkeenpäin täysin tämän valmistautumisen ennen koskelle lähtöä. Tämä oli ehdottomasti ainoa oikea tapa valmistautua tilanteeseen, jossa saattaisin tipahtaa kylmään kanjoniin ja joutuisin siellä rauhoittamaan itseni ja odottamaan, että pääsisin takaisin veneeseen.

Ennen melomaan lähtöä meille annettiin yksi opas - meidän kuuden hengen veneporukallemme, sekä annettiin hieman ohjeistusta erilaisiin ohjehuutoihin ja kerrottiin hieman alku infoa tulevasta päivästä. Köprülü kanyon on 14 kilometrin pituinen, jonka aikana pysähdyimme kolme kertaa - muuten meloimme koskella kaiketi lähestulkoon kokomatkan. Pari pysähtymistä olivat lyhyitä, joiden aikana huokaisimme hieman ja noudimme juotavaa veneeseen. Viimeinen pysähdys oli ruokatauko, jonka aikana nousimme maihin nauttimaan väliin todella hyvän Turkkilaisen lounaan.

Meidän veneporukkamme sattui kaksi suomalaista ja kaksi heidän tuntemaa Iranilaista, jotka olivat erittäin ystävällisiä ja huumorintajuisia ihmisiä. Yhteishenkemme pelasi hyvin ja hyvän huumorin vuoksi päivä oli todella hauska ja ikimuistoinen. Jo itsessään kanjonilla melominen ja sen kosken laskeminen oli erittäin mieleenpainuva kokemus, joka ei varmasti jää meidän viimeiseksi kerraksemme! Mutta kyllä se hyvä seura vaan saa kaikesta vielä paremmat muistot aikaiseksi, tiedättekö? Meidän veneessä puhuttiin samanaikaisesti suomenkieltä, iraninkieltä ja englanninkieltä. Silti tuntui, että puhuttiin kieltä mitä tahansa, aistit ja eleet kertoivat enemmän kuin ymmärretyt sanat. Ymmärsimme toistemme aikomuksia ja sanomisia, vaikkei aina yhteistä kieltä kaikenaikaa kaikkien kanssa löytynytkään. Aivan uskomaton reissu kyllä!
Tää rafting oli kokoperheelle tarkoitettu aktiiviteetti ja suosittelen kyllä ehdottomasti ihan joka perheelle kokeiltavaksi. Voin kertoa, että kyllä tämä oli yks niistä elämän siisteimmistä kokemuksista.

VESISKOOTTERILLA AJAMINEN

Manavgatin jokiristeilyllä ollessamme, päätimme vuokrata vesiskootterin saarelta, jonne pysähdyimme lounastamaan. Juuso oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän haluaa tätä kokeilla ja olinkin aluksi tosi kauhuissani että juuri tänä hetkenä, koska aallot olivat todella korkeita ja merellä tuuli todella paljon. Noh, sen enempää pohtimatta olimmekin pian jo pelastusliivit päällä merellä kokeilemassa kyseistä moottoriajoneuvoa.

Merellä oli todella aallokkoista, miltä rannalta katsottuna alunperin näyttikin. Tänä päivänä lippu taisi olla kuitenkin lähes kaiketi keltainen eli varoittavan värinen. Uintikieltoa tai vaaraa sille ei oltu asetettu. Vesiskootterilla ajaminen oli kuulemma todella siistiä, mutta otti käsien voimille, koska aallokkoa oli paljon. Itse istuin kyydissä, enkä todellakaan olisi ollut valmis ajamaan itse kyseistä ajoneuvoa. Kyydissä oleminen tuntui luontevammalta ja oli kyllä todella mukava kokemus. Koska aallot olivat todella suuria tänäpäivänä, oli sen hallitseminen aika haastavaa. Välillä ratsastimme aaltojen päällä kun taas välillä meitä heiteltiin toiseen suuntaan, mutta hyvin meillä kuitenkin meni. Yhtään kertaa ei kyydistä lennetty taikka saatu vesiskootteria kaatumaan. Eiköhän se oo tärkeintä! Mutta tosi mukava kokemus tämäkin, kun rohkeutta ajamiseen löytyy! Käsittääkseni rannalta olisi saanut myös paikallisen ajamaan ja olisi voinut itse asettua kyytiin, mutta meille tämä oli päivänselvä asia, että jos kokeilemaan päädytään - niin silloin itse ajamme ja itse kokeilemme.

Kaikki uudet kokemukset tuovat ehdottomasti paljon ihania uusia muistoja ja kasvattavat ihmistä omalla tavallaan. Mä ainakin koen, että lähdin Turkista monta monta kokemusta rikkaampana ja nämä kokemukset ovat saaneet minuun paljon uudenlaista rohkeutta lähteä kokeilemaan erikoisempiakin asioita. Miksi ei? Mieli on niin avoin jälleen nyt kaikelle uudelle ja erilaiselle.

Onko teillä kokemuksia näistä edellämainituista aktiiviteeteista tai tuleeko mieleen jotain erityistä, mitä meidän kannattaisi ehdottomasti kokeilla?

Myös kysymyksiä mihin tahansa liittyen tai toivepostausideoita voi jättää alla olevaan kommenttiboksiin enemmän kuin mielellään!

SATU