PÄIVÄ KERA YSTÄVIEN

Kesäiset ja vähemmän kesäiset päivät, lukemattomat määrät naurua ja puheensorinaa, rentoutumista ja kertakaikkiaan ihania hetkiä. Niitä on ollut mun alkuviikko täynnä. Onni on tänkaltaiset ystävät, jotka matkustaa kauempaakin mua tapaamaan. Me ollaan tavattu näiden tyttöjen kanssa ammattikoulussa, kun opiskeltiin lähihoitajiksi, mutta yhä pidetään yhteyttä ja ollaan tekemisissä. Meitä oli itseasiassa neljän tytön porukka opiskeluaikana, joista tälläkertaa valitettavasti yksi puuttui tältä meidän tapaamiselta. Tiiättekö, tällähetkellä meistä jokainen asuu eri paikkakunnalla, joten yhteisten aikojen sopiminen ja samaan kaupunkiin matkustaminen on välillä melko haastavaa. Onneksi saatiin kuitenkin sovittua tapaaminen edes meille kolmelle! Kaikki yhteiset hetket on tosi ihania! Aika lensi kyllä oikeasti siivillä.

Yks mulle tärkeistä Oulu-ystävistä saapui siis maanantai päivänä tänne Tampereelle ja käytiin syömässä heti hänen tultuaan. Juteltiin kuulumisia ja purettiin ajatuksia, viimekerrasta olikin jo hetken verran aikaa. Viime kerran tavattiin Oulussa, kun mä kävin kesäkuun alussa, mutta jos sitä ei lasketa, niin edellisestä kerrasta on varmaankin vuosi. Koska sovittiin että hän yöpyy meillä kolme yötä, päätettiin ehdottaa samalta ajalta päivää myös meidän toiselle hyvälle ystävälle. Oli ihan huippua viettää päivä taas porukalla!

Viimeaikoina musta on ollut ihana jutella uusien ihmisten kanssa ja luoda uusia ihmissuhteita, mutta kyllä mä vaan oon silti kaivannut paljon niitä vanhoja ystäviä, joiden seurassa voi vaan löhötä sohvalla meikittä ja sen enempää miettimättä miltä näyttää. Puhua ja höpöttää jos siltä tuntuu, välillä vaan olla hiljaa, tiiättekö. Ei oo väliä miten käyttäydyt tai mistä aiheesta keskustelet, nää ihmiset tuntee sut, eikä ihmettele sun käytöstä. Välillä heräsin jopa siihen, miten mun ystävät nauravat mun persoonalle ja tavoille, joita mulla on, ja joita edes mun miesystävä ei oo vielä käsittänyt. Kyllä se niin vaan on, että nää ystävät tuntee mut läpikotaisin. Sekä ne hauskat jutut mitä mulle on sattunu, että ne mokat, mitä ei haluaisi ikinä jaettavan. Kaikki tapahtumat mitä elämässä on näiden vuosien aikana tapahtunut. Huomaa millon mä hermostun tai ärsyynnyn - tietävät jopa mistä asioista näin tapahtuu. Toisaalta tuntevat miten mut saa leppymään ja miten tykkään tietyt asiat hoitaa.
Mulla on varmasti paljon hassuja tapoja, mitä en edes itse huomaa, koska se on mulle sitä - ihan perus arkea. Vai onko olemassa edes ihan perus arkea?

SATU