Viimeaikoina mä oon ollut yleisestikin onnellinen monista asioista. En niinkään reistailevasta olkapäästä - mutta muuten, niin nyt on pakko kyllä sanoa, että viime lauantaina musta tuntu et tulin ikionnelliseksi! Kattokaa mikä ihana hurmuri me kotiutettiin tänne meidän uuteen kotiin. Kellekkään teistä tuskin täytyy erikseen selitellä, miksi blogissa varoiteltiin ylitsepääsemättömästä söpöydestä.
Niin miten meille sit koiranpentu päädyttiin hankkimaan, niin se on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Nyt vaan sattui olemaan vapaana juurikin tämä hurmaava 8 viikkoinen staffordshirenbullterrieri pentu, joka me haluttiin heti kotiuttaa. Ja hänestä on tullut kyllä heti osa meidän pientä perhettä. Yhtä rakkautta koko tämä pieni koiravauva! <3
Miten meillä sit on pikkuisen kanssa lähtenyt menemään, niin todella hyvin! Hän on ollut todella aktiivinen pentu. Haluaa nuuskia kaikkialla, tutustua ihan jokaiseen ihmiseen ja on utelias ympäristön suhteen. Pelkää vielä meidän asuinalueella liikenteen ja rakennus työmaan ääniä, mutta varmasti tottuu niihin ajan kanssa. Myös kylmä ulkoilma saa vielä koiravauvan tärisemään, samoin pesuhommat. Ne ei oo vielä yhtään mielenkiintoisia tai mukavia, hha. Ehkä joku päivä, toivotaan.
Lauantaina päivä meni mukavasti uusia paikkoja nuuskien, kun pieni pääsi katselemaan uutta kotia. Ensimmäinen yö meni heräillen ja itkien meidän viereen, koska tarpeiden vuoks herättyään ei enää tainnut löytää omaan petiin takaisin. Aina kävin uudestaan ja uudestaan hänet silittelemässä omaan petiin. Toinen yö olikin jo heti sit helpompi, kun otettiin meidän sängystä jalat pois ja nukutaan nyt ilman niitä, jolloin pentu näkee meidät helpommin ja tietää että ollaan lähellä. Vieläkin saattaa heräillä, mut otetaan hänet aika ajoin viereen, koska siinä nukkuu paremmin unet, eikä meidän tarvi sit heittää yöunia kokonaan. Pikkuhiljaa opetellaan uusia juttuja.
Mitä hän sit viimepäivinä on jo ehtinyt kokea niin bussimatkan ja kymmeniä uusia ihmisiä, sillä rapsuttajia riittää päivittäin ulkona käydessä. Vaikkei ne ulkoilut vielä viileässä kelissä mitään mieleisiä ole ja kaulapantaa laittaessa on aina edessä mahdoton rimpuilu - niin ulkona on huippua juosta lehtien perässä ja nakertaa keppejä sekä olla muiden hoidettavana. Myös vastaantulijoiden kengännauhat on ihan parasta, niitä on kivaa nykiä auki! Samoin muodissa olevat (tai ehkä jo pois menneet) narupaidat ja hapsuhuivit on kivoja. Pakko sanoo, että ehkä maailman hellyyttävin koira. Niin hellyydenkipeä poika, että mitä lähemmäs pääsee aina nukkumaan niin sen parempi! Ollaan niin rakastuneita suhun jo nyt. Tervetuloa rakastavaan kotiin Kiro <3
Hei ja muistakaahan seurata mua myös Instagramissa nimimerkillä SATWII !
Sitä kautta pääsette seurailemaan myös Kiron arkea. <3
