TYÖPAHOINVOINNISTA

Mitä on työpahoinvointi? Työpahoinvointi aiheutuu työn määrän, kiireen, työntekijä vajeen, sekä työnantajan ja työntekijöiden kommunikaation puutteen vuoksi. Se on tärkeä osa hyvää johtajuutta ja työntekijöiden arvostamista, kallista työnantajalle ja merkittävä rasite kansantaloudelle. Miksi useissa työyksiköissä ei keskitytä säännölliseen työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ennemmin kuin akuuttiin työpahoinvointiin? Miksi siihen panostetaan vasta silloin, kun työntekijät ovat jo uupuneet ja listoilla on jatkuvasti sairaslomia. Työpahoinvointi maksaa työnantajalle enemmän vuodessa kuin se, mitä ajallisesti säännölliset hyvinvointi keskustelut ja muu siihen liittyvä toiminta. Kuluja tulee mm. sairaslomakorvauksista ja sijaisten palkoista, työterveyshuollon kustannuksista ja asioidenhoitamisesta työaikana.

Mistä työpahoinvointi sitten alkaa? Työn asettamia perusajatuksia ja vaatimuksia saattaa olla liikaa suhteessa mahdollisuuksiin. Myös työntekijöiden panos ja hyvinvointi vaikuttavat olennaisesti jaksamiseen ja koko työyhteisön kokonaisvaltaisiin mahdollisuuksiin työelämässä. Jos jonkun työntekijän aktiivisuus omaa osa-aluettaan kohtaan heikkenee, myös muiden työmäärä lisääntyy. Useimmiten tästä seuraa masentuneisuutta ja työuupumusta, lisääntyvää stressiä ja unettomuutta.

Miten se vaikuttaa yhteiskunnan tasolla?

Työelämä on muuttunut pätkätöiksi, osa-aikaisiksi jaksoiksi ja muuksi epäsäännölliseksi työajaksi. Toiset kokevat oman työtaakkansa liian suureksi, kun samanaikaisesti on useita ilman työtä. Työtä lisätään huolimatta työntekijän jaksamisesta ja näin ollen säästetään palkkakustannuksista. Samalla palkalla tehdään kaiketi aiempaa enemmän työtä, kun samanaikaisesti myös rahanarvo heikkenee elinkustannusten noustessa. Työtä ei tehdä enää rahan vuoksi, vaan myös sen mielekkyyden mukaan. Nuoremmat työntekijät valitsevat itselleen mitä mukavampia työsuhteita, eivätkä lähde tekemään raskasta työtä, koska palkkaerot eivät ole enää sen suurempia. Voi myös olla, ettei vakituista työpaikkaa oteta vastaan sen vuoksi, että työtaakka lisääntyy sopimuksen myötä muttei palkka muutu entisestään. Mietitään omaa etua työntekijänä. Huomataan, ettei yhteiskunnan ja työnantajan antamat edut kohtaa enää työntekijän vastuun ja palkan suhteen.

Kyse ei ole siitä, että työn pitäisi olla kivaa tai helppoa. Työhön kuuluu osana väsymystä, sitoutumista, vastuuntuntoa ja myös jotain epämiellyttävämpää. Ei kaikki ole aina sitä mitä toivoo. Kuitenkin työnantajan tulisi turvata työntekijöille hyvä kohtelu ja varmistaa heidän työssäjaksaminen. Jos perusasiat kuten arvostus ja riittävyyden tunne eivät kohtaa työnantajan ja työyhteisön kesken, yleensä tästä seuraa aktiivinen työntekijöiden vaihtuminen. Tällöin tämän kokeneet työntekijät hakeutuvat sinne, missä heitä arvostetaan ja kohdellaan hyvin, missä he saavat toteuttaa itseään paremmin.

Mikä sitten avuksi?

Ensiarvoisen tärkeää on kääntää negatiivinen ajatus positiiviseksi omassa työssä. Kaiken sen väsymyksen ja jaksamisen takaa löytää se hyvä ja onnistuminen. Se missä pärjätään ja onnistutaan, mikä meillä on hyvin. Tärkeä osa tätä prosessia on esimiehen tuki ja kannustaminen, työntekijöiden hyvien puolien korostaminen johtamisen tasolta. Työntekijöitä ei saa vähätellä tai heidän osaamistaan arvostella, mutta työntekemisen laiminlyöntiin tulee ehdottomasti puuttua. Tämä on nopein keino estää samaa työtä tekevien työntekijöiden uupumus.

Työyhteisön keskenäistä hyvinvointia ja jaksamista tulisi säännöllisesti seurata ja reagoida tilanteen tasolla haastaviin ja vaikeisiin asioihin liittyen. Kuunneltava palaute ja vastattava siihen asiallisesti työntekijän tunnetta kunnioittaen. Vaikka asiasta olisi eri mieltä on työntekijälle tärkeää - samoin kuin meidän asiakkaillemme - tulla kuulluksi. Kaikkien meidän tulisi saada sanoa se rehellinen tunteemme, millainen olo meillä oikeasti on.

SATU