Top Social

Image Slider

IHANA IHANA KESKIVIIKKO VAPAA

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016


Ihana ihana keskiviikko-vapaa! Tiedättekö mä nukuin johki 11.00 asti ainakin. Rehellisesti, en edes katsonut kelloa kun heräsin taikka nousin sängystä. Keitin vaan itselle kaurapuuroa ja kahvia, sekä tein muutaman sämpylän. Katselin mitä turhempia ohjelmia televisiosta vähän aikaa ja kävin selaamassa sosiaalisen median palvelut lävitse ja bloginpuolen. Tän jälkeen mä kävin suihkussa ja aloin valmistautua salitreeneihin. Join ennen treeniä nautittavan boosterin ja mieli oli todella hyvä ja levännyt.

Salilla treenasin jalat ja hieman keskikroppaa. Se tuntui todella raskaalta aiempiin viikkoihini nähden ja musta tuntui et hikosin ihan hulluna. En tiedä oliko treeni raskaampi edellisten työpäivieni jälkeen vai miten se tuntui niin raskaalta, mutta kyllä musta tuntu et nyt oli kyllä aivan maksimi mihin mä pystyn. Enempään en. Hassua kyl sekin et jokakerta se tuntuu ettei enempään pysty. Voiko maksimi treeni olla eri kerroilla erilainen mutta oikeasti aina se maksimi? En tiedä, kaippa. Mut silti mä sen pyrin tekemään aina niin, että lopussa oon aivan poikki ja voimat loppuu. Saatan vaikka tehdä pudotuksia ihan parin kilon painoihin saakka, että oikeasti en jaksa enää niilläkään liikkeitä tehdä. Tehokasta kyllä ja kivaa kun pääsee haastamaan itseä, mutta todella raskasta siispä!

Salin jälkeen mä tulin kotiin ja hengailin vähän aikaa vaan tässä sohvalla kuulumisia vaihtaen Juuson kanssa. Televisio on ollut jälleen päällä ja sieltä oon vaan katsellut sarjoja. Ruoaksi tein uunissa kalaa ja keitin pastaa, en sen kummenpaa. Enpä siis viitsinyt alkaa kuvailemaan teille ruokajuttuja tänäpäivänä. Oon pessyt pyykkiä ja vähän siivoillut muutenkin. Nyt mä selailen nettikauppoja ja haaveilen uusista kesävaatteista. Oon aivan hullaantunut nyt kaikkiin ihaniin ohuisiin trenssitakkeihin. Nyt täydellinen sellainen etsinässä, mitä hankaloittaa juurikin se, että olen aika lyhyt ja useimmat takeista ovat pitkiä. Noh, mutta jospa löydän omani. Nellyltä mä tilasin yhden takin tulemaan, jospa se olisi sovittaessa hyvä. Nyt mä vain nautin rentoutuen illasta kotona. Illalla olis tarkoitus kattoo Temptation Island ja syödä tortilloja. Tästä mä pidän, ihanan rauhallisista arki-illoista!

SATU

YEES IM TRYING TO SMILE

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Päivittäin mietin asioita, joita ympärilläni pyörii. Sitä, olenko tyytyväinen vai onnellinen. Onko tämä sitä kaikkea, mitä elämältäni toivon, vai mitä se edes on? Ja kyllä, olen ennemminkin onnellinen elämääni. Tähän elämäntilanteeseen ja parisuhteeseeni. Siihen, että minulla on vakituinen työpaikka, mahdollisuus opiskella ja harrastaa, matkustaa lomillani ja vihdoin pääsen tulevana kesänä nauttimaan palkallisesta kesälomasta kaiken aiemman tekemäni työni ja määräaikaisten työsuhteideni jälkeen. Minulla on ihanat vanhemmat ja pikkusisko. Rakastavia ihmisiä ympärillä ja ihana miesystävä. Erityisesti eilisen jälkeen huomasin, miten ihmiset todella tukevat toisiaan ja kuuntelevat, kun sen tarve tulee. Ei ne vanhat ystävätkään elämästä häviä, vaikkei niitä päivittäin näekään.

On ihana huomata, miten ihmiset välittävät. Ja joskus ehkä ajavat itsensä takaisin toistensa elämään kaikkien tapahtumien jälkeen. Hassua tämä. Mutta ajatuksena hienoa! Pakko kyllä sanoa, et kiitos siitä kaikesta palautteesta ja kannustuksesta mitä mä eilen sain. Se merkitsee todella paljon. Kaikki pienikin hyvä merkitsee mitä me toisillemme annetaan, kyllä me se kaikki tiedetään. Sen avulla jaksaa yllättävän pitkälle, vaikka juuri viime hetkenä olo oli todella väsynyt ja voimaton. Muistetaan antaa sitä hyvää toisillemme!!

Mistä ylipäätänsä tietää onko tyytyväinen vai onnellinen elämäänsä? Tässä kohtaa joudun oikeasti hetken miettimään. Voisin sanoa että tyytyväisyys ja onnellisuus kulkevat käsikädessä. Vaikka olen joutunut elämässäni kokemaan vastoinkäymisiä ja haasteita, itkemään ja pelkäämään muiden ihmisten puolesta, olen loppujen lopuksi tyytyväinen että olen näihin tilanteisiin kulkeutunut. Jollain tapaa oon myös todella onnellinen näin myöhemmin kaikesta tästä, etten ole aina onnistunut tai saanut kaikkea valmiina, sillä ihan tämä kaikki on tehnyt minusta vahvemman - ja juuri minut. Olen pienestä saakka joutunut ottamaan paljon vastuuta ja nyt myöhemmin vielä paljon enemmän. Se ei pelota minua. Olen huolehtinut koko ikäni lähimmäisistäni ja miettinyt heidän tunteitaan. Pyrkinyt auttamaan ja toteuttamaan heidän toiveitaan, sitä teen nytkin työssäni. Tämä tulee luonnostaan, enkä koe sitä itsessään rankkana. En pelkää haasteita tai uusia tilanteita elämässäni, en sosiaalisia tilanteita tai muita ihmisiä. Kaikesta selvitään, juurikin niin kuin on tarkoitettu. Siihen mä uskon.

Hassua, mutta me ihmiset voidaan helposti ajatella miten ollaan ansaitusti luoneet omat lähtökohtamme ja sen, missä tai millaisessa ympäristössä olemme syntyneet. Ehei, siitä tulisi olla ylpeä muttei se saa tehdä meistä ylimielisiä. Se on lähtökohta, mutta kaiken sen mitä tämän jälkeen elämässäsi saat aikaan ja mitä teet, sen olet ansaitusti saanut. Pienistä arkisista asioista syntyy tyytyväisyys omaan elämään ja sitä kautta onnellisuus. Se ei katso sitä, onko ihmisellä ongelmia elämässään vaiko ei. Itseasiassa usein ne ihmiset jotka ovat kokeneet enemmän, menettäneet paljon tai maanneet joskus pohjamudissa, voivat tuntea itsensä onnellisemmaksi. Nämä ihmiset tietävät sen, että alhaalta pääsee vain ylöspäin ja pienet asiat merkitsevät paljon.

Toiset saattavat tavoitella jotain suurta, minkä myötä elävät etsiessään onnea. Meitä on moneksi, muttei kannata tuomita ihmisiä elämäntilanteen perusteella. Kuitenkin on tärkeä ymmärtää, että elämää ei kannata elää toiselle ihmiselle, sillä myös käsitys siitä mitä toinen ihminen haluaa, voi olla aivan toista mitä olet aina ajatellut. Elä elämäsi niin, että voit lopulta olla siitä ylpeä. Niin että voit sanoa kulkeeneesi kaiken menneen läpi ja sanoa, että se on kasvattanut ja muovannut sinustan sen ihmisen kuka olet. Olla tyytyväinen siihen minkä lähtökohdan olet saanut ja onnellinen siitä, mitä olet elämääsi luonut. Mutta myös siitä, mitä olet elämässäsi antanut.

Yksi asia minkä vuoksi rakastan työtä saattohoidon parissa on seuraava. Vaikka ihmisen ymmärrys tai ympäristön hahmottaminen jossain vaiheessa elämää häviää, tuntoaisti säilyy. Oikean läsnäolon tällöin tuntee. Ihmisellä on oikeus rauhalliseen ja kunnioittavaan poismenoon. Vaikkei menneistä asioista välttämättä tiedä, viimeiseen hetkeen voi todella vaikuttaa. Uskon todella, että se viimeinen muisto mikä ihmisen mieleen jää elämän loppuvaiheessa, kantaa pitkälle. Ja näihin hetkiin on ihana palata. Tiedättekö, että tutkitusti useimpia kuolemaan valmistautuvia ihmisiä kaduttaa jokin. Suurinta osaa se, ettei elänyt elämäänsä niinkuin olisi sen itse halunnut. Elämä meni lävitse muiden ehdoilla. Mitä jos elämäsi loppuvaiheessa pystyisit hymyilemään ja nauttimaan viime hetkistäsi. Tekemään edes osan niistä asioista mitä olet halunnut tai puhumaan asioista, joita olet pitänyt viimeiset vuotesi sisälläsi. Miltä se silloin tuntuisi? Näihin mietteisiin jääden, mä lopetan. Nyt mä rentoudun ja jään parille vapaapäivälle, ihanaa viikkoa teille kaikille! <3

Jos tietäisit kuolevasi huomenna, sulkisitko silmäsi tyytyväisenä siihen, miten olet elämäsi elänyt?

SATU

NYT MYÖNNÄN SEN, OON VÄSYNYT

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Voisin kuvitella että nään asiat tällähetkellä työpäivän jälkeen aikalailla kuten tässä kuvassa laadun osalta. En valinnut kuvaa sen vuoksi, että se olisi aiheeseen sopiva vaan nimenomaan siksi koska se näyttää mielestäni kauniilta mutta epätäydelliseltä laadun suhteen. Siltä minustakin oikeastaan tuntuu tällähetkellä. Miten antaa itsestä se kaikki mitä haluaisi, jos mahdollisuus siihen viedään pois? Jos en pystykään antamaan työssäni kaikkea sitä, mitä olen aina ajatellut antavani. Miten rakastan työtäni, mutten kykene näkemään asiaa enää niin kirkkain silmin ja antamaan kaikkea mitä ikinä voisin.

Näiden muutaman edellisen viikon aikana olen seurannut keskustelua ja muutoksia hoitoalan paikoissa. Niitä työntekijöiden vähennyksiä, opiskelijoiden työvoimana pitämistä ja ylitöiden kieltämistä. Kaikesta säästetään. Alunperin ajattelin opiskelevani alalle, koska halusin olla se jolla on antaa aikaa näille ihmisille, jotka ovat aiemmin joutuneet pelkäämään henkensä edestä, muuttamaan ja aloittamaan kaiken alusta. Sota-ajalla eläneille ikäihmisille ja ylipäätänsä kaikille apua tarvitseville. Mutta miten tässä kävikään? Toinen vuosi hoitoalan töissä alkaa olla paketissa ja hoitajamitoitukset lyödään kaikkialla niin minimiin, ettei edes aikaa kanssakäymiselle lasketa. Kunhan kaikki lakisääteinen on tehty ja kirjattu, homma on hyvin hoidettu. Ja ajanmyötä tämä kirjaaminenkin vielä tehostuu. Miten lopulta käy meidän vanhushuollon ja onko tämä enää silloin sitä, minkä vuoksi alunperin halusin tähän ammattiin? Voinko tunnistaa itseni ja niin sanotun kutsumus ammattini yhä? Empä tiedä. Se jääköön nähtäväksi.

Jos hoitajien määrästä ja asukkaille varatusta ajasta säätetään, hoidon laatu väistämättä heikkenee. Ei sitä kukaan pysty lupaamaan tai sanomaan, ettei niin kävisi. Ja niinhän se on nähty. Se aika mitä vielä ennen oli, silloin me saatiin parhaimmillaan antaa se pieni hetki sitä kuuntelua ja läsnä oloa. Nyt sen ajan täyttää lisätyt työtehtävät. Emme ole enää ainoastaan hoitoalan asiantuntijoita vaan useimmiten hoidamme myös nämä muut ajankohtaiset asiat. Oletteko ajatelleet kuka postittaa asukkaiden postit? Järjestää hammashoidon tai kampaaja-ajan? Tilaa tai pyytää omaisia toimittamaan tarvittavat pesuvälineet tai vaatteet? Vaihtaa verhot tai järjestelee vaatekaapit? Ulkoiluttaa tai keksii toimintaa? Tekee loppuvaiheen hoidon tai laittaa vainajan? Ilmoittaa tästä omaiselle ja hoitaa kaiken muun järjestelyn?
Entä kuka ottaa vastuun ja kuuntelee sen pahanmielen, jos omainen ei ole tyytyväinen hoitoon?
Kuka on ajatellut että yöhoitaja valvoo ja istuu saattohoidettavan vierellä tämän viimeisinä elinaikoinaan? Niin minäkin saatoin ajatella, kunnes todellisuus iski vasten kasvoja. Työtehtäviisi voi kuulua myös siivousta, pyykinpesua, lähestulkoon parinkymmenen muun asukkaan valvomista, aamupalan valmistelemista, vaipanvaihto kierrosta, lääkkeiden antamista ja kirjallisia töitä. Joskus sinulla voi olla jopa useampi saattohoidettava samanaikaisesti, joiden lääkityksestä olet yksin vastuussa yöaikaan mukaanlukien muut asukkaat. Vastuuta on paljon, mutta ajanmyötä sitä oppii hallitsemaan ja kantamaan. Ja uskon, että tämä on ihan yleistä lähestulkoon kaikissa loppuvaiheen hoidon asumisyksiköissä. Missä kuitenkin se aika, jonka on halunnut näille ikäihmisille elämänloppuvaiheessa tarjota?



Uskomatonta miten tämänkin takana olleen viikon aikana olen ollut pohjalla ajatusteni kanssa. Halunnut jo päästää irti ja tehdä jotain, missä todella saan antaa toiselle jotain. Jotain, mistä on todella apua ja pääsen toteuttamaan itseäni. Missä en ole sidoksissa rutiineihin, vaan jossa saan rikkoa kaikkea tätä mitä tällähetkellä minun tulee ajatella. Kun taas on tullut se toinen hetki, jolloin olen saanut oman palkkani kiitoksena edesmenneen asukkaan omaiselta. Kiitokset siitä miten olen kunnioittanut ja arvostanut hänen isäänsä ja hoitanut häntä hyvin. Kuullut positiivista palautetta siitä, miten olen jaksanut ulkoiluttaa ja olla positiivinen. Miten ihmetellään, ettei pinnani katkea ja hermoni petä. No kyllä ne pettävät, mutta se, ei se ole asiallista näyttää sitä työssäni. Pidän kaiken tämän sisälläni samalla kun muistelen ihania edesmenneitä ja elän vielä työni ulkopuolista elämää.

Työni ulkopuolella urheilen ja treenaan säännöllisesti 3-5 kertaan viikossa, jotka sijoitan niille muille tunneille mitä työni ulkopuolelle jää joko aamuisin tai iltaisin. Olen väsynyt jo pelkästään töistä, mutta pidän tärkeänä myös oman ajan antamista ja itsestä huolehtimista. Tästä en tingi. En omasta jaksamisestani ja kiinnostuksen kohteistani. Niille on löydyttävä aikaa. Tiedätte varmasti tunteen. Mutta missä menee raja tällä kaikella?

Kuinka kauan jaksan tätä hoitoalan vuoristorataa ja kunnioittaa työtäni ja näitä ikäihmisiä. Inhottavaa on ajatella miten ne ihmiset jotka ovat niin lähellä sydäntä ja aivan viattomia näihin leikkauksiin, saavat kaikesta tästä kärsiä. Miten juuri heidän hoidostaan säästetään ja hoitajien mitoituksia sallitaan laskemaan alle minimin. Mielestäni jokaisessa hoitolaitoksessa tulisi säännöllisesti tehdä tarkistuksia asiakkaiden hyvän hoidon takaamiseksi ja työntekijöiden jaksamiseksi. Ei jokaiseen yksikköön voi antaa näkemättä sopivaa mitoitusta, vaan se pitäisi yksilöllisesti arvioida. Yksiköitä on paljon ja erinlaisia, mutta asukkaiden toimintakyky vaihtelee. Eikä ole kyse vain hoitajien vähentämisestä vaan kaikesta tästä epäkunnioituksesta ja vähäisen arvon antamisesta tälle alalle. Enkä usko että olen ainoa, joka näitä asioita mietiskelee. Teksti on yleisesti kirjoitettu, enkä aio sen tarkemmin siitä asioita eritellä. Toivon kuitenkin, että saisin tämän pienen ajatuksen edes hetkeksi mieleenne. Se on tärkeää. Olemmehan itsekin joskus ikäihmisiä, miten me haluamme että meitä kohdellaan? <3

SATU

VIIMEISET PUOLTOISTA VIIKKOA JA BLOGIHILJAISUUS

torstai 24. maaliskuuta 2016

Heippa! Viimeiset puoltoista viikkoo on täällä vallinnut blogihiljaisuus. Tämä johtui siitä, että yht'äkkisesti meidän nettiyhteys kaatui ja tänään vihdoin saatiin uusi langaton yhteys kotiimme. En ole niitä ihmisiä, jotka viitsivät alkaa päivittämään puhelimen tai Ipadin avuin, sillä mun omistaman Applen Ipad minin näyttö on niin pieni, etten voi yhtään arvioida kuvien oikeaa kokoa eri laitteilla selatessa. Mutta nyt onneksi kone ja netti pelaavat yhteen paremmin kuin aikoihin!

Nää vajaa pari viikkoo oon treenannut aktiivisesti, syönyt hyvin ja terveellisesti, tehnyt töitä lukuunottamatta viime viikonloppua ja tällähetkellä meneillään olevia vapaita. Viime viikonloppuna me käytiin Juuson kanssa pelaamassa biljardia Tampereen Galaxie centerillä. Vitsit se oli kivaa pitkästä aikaa ja mä todella nautin siitä. Huomenna ois tarkoitus käydä ottaan uusinta pelit, jee!! Tän jälkeen käytiin katsoon viel leffassa Katseeseen kätketty. Me tykättiin kyseisestä leffasta paljon. Leffa ei ollut kyllä sit lainkaan ennalta arvattava. Vaikka kuin mielessä yritti jo ennen loppua miettiä loppuratkaisua, oli lopulta sen päätös aivan toinen. Kannattaa käydä katsomassa, jos on trillereiden ja jännityselokuvien ystävä.

Mun nettivalmennuksen suhteen mennään jatkuvasti eteenpäin. Siirryin ihan vasta valmennuksen toiseen vaiheeseen, joka on lihasvoimaa kehittävä jakso. Jaksoja on siis kolme, joista ensimmäinen oli kestävyyttä edistävä ja nyt siis enemmänkin voimapainotteinen. Eli toistomäärät tippuivat huomattavasti kun taas painot lisääntyivät. Niiden suhteen muutenkin on tullut muutosta ja oon huomannut, että oon voinut lisätä painoja sitten edellisestä. Ruoan määrää oon lisännyt huomattavasti ja erityisesti proteiinin saantiin oon kiinnittänyt huomiota entisestään. Mitä enemmän sen parempi, pätee kohdallani paremmin kuin hyvin, sillä riittävä ruoan ja erityisesti proteiinin saaminen on aina ollut minulle haastavaa. Myös lämmittelyihin ja venyttelyihin oon yrittänyt panostaa entistä enemmän. Jospa nyt hiljattain tää lihaskireyskin tästä lähtisi pois.
Mutta hei jokatapauksessa im back in the business now!

SATU

INTOHIMONA MATKUSTAMINEN

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Oon miettinyt paljon mun intohimojani ja asioita, joita pidän tärkeänä elämässäni. Näihin asioihin kuuluvat tietysti kaikki lähipiirini ihmiset, työ, harrastukset, kauneudenhoito ja sisustaminen, sekä muu kulttuuri, kuten elokuvissa ja tapahtumissa käyminen. Kuitenkin, haluan nostaa nyt esille yhden asian juurikin tuolta kärkipäästä. Eli matkustamisen. Onko se intohimoa vai pakkomielle? Johtuuko se aiemmista matkakokemuksista tai onko se osa minua, sitä en tiedä. Mutta se on todella lähellä sydäntä ja koen sen todellisena intohimona. Vaikka shoppaileminen ja rentoutuminen ovat myös ihania asioita, koen matkustamisen kaikista avartavimmaksi ja mieltä lämmittäväksi asiaksi. Se on vaan yksinkertaisesti ihan parasta!!







Ensinnäkin se tunne, kun tietää lähtevänsä myöhemmin matkalle. Kun lentoliput on ostettu ja lähtöpäivä on tiedossa. Sitten se matkapäivä ja sen tuoma fiilis. Ja aina se haikea kotiin palaaminen ja uusien matkojen suunnitteleminen. Kaikki se kuuluu tähän. Se tuo niin paljon jännitystä ja intoa, mutta mikä tärkeintä, myös arki sujuu huomattavasti kivemmin kun tietää, että rentouttava matka on tiedossa tietyn ajan jälkeen. Mä huomaan miten mun mieliala on paljon parempi ja innokkaampi myös töissä, kun hyviä asioita tapahtuu ympärillä -kuten nämä tulevat matkat. Varmasti kaikilla sen hyvän mielen saa aikaan jokin tuleva asia tai tavoite, minkä eteen töitä tekee. Mulla se on matkustaminen. Mulla on ihana tilanne sinänsä, että mun miesystävä on innostunut myös itse matkustamisesta ja tykkää myös käydä lomamatkoilla. Ihanaa on jos vuodessa sen kerran tai pari ainakin pääsisi johonkin päin reissaamaan!

Edellisiä matkakohteita viimeisiltä vuosilta, joissa olen käynyt:
Portugal, Lissabon (Syyskuu 2015)
Espanja, Gran Canaria (Helmikuu 2015)
Espanja, Ibiza (Elo-Syyskuu 2014)
Tsekki, Praha (Helmikuu 2014)
Turkki, Side (Elokuu 2013)


Tällähetkellä meillä on lomamatka tiedossa ja oon siitä todella innoissaan. Mun tekemä työ on sekä fyysisesti että psyykkisesti raskasta, minkä vuoksi on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisesta. Joudun aika paljon lepäämään ja rentoutumaan vapaa-ajalla treenaamiseni lisäksi. On se vaan aina niin huippujuttu, kun on jotain mitä odottaa. Toivotaan, että edessä olevat pari kuukautta menisi nyt nopeasti. Kohta pääsen kuvailemaan ja ottaan rennosti aurinkotuolissa. Että sitä vain odotellessa!
Postauksen kuvat ovat itse ottamia ja ne on kuvattu meidän edelliseltä Lissabonin reissulta. :-)

Mitkä ovat teidän intohimojanne?
Entä mikä on teidän suhde matkustamiseen?

SATU

TESTISSÄ FRIENDS & BRGRS TAMPERE

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tänään käytiin testaamassa Tampereen uusi Friends & Brgrs ravintola. Odotin kyseiseltä ravintolalta todella paljon, koska olin kuullut niin paljon kehuja tästä paikasta. Sisään astuessa tunnelma oli ihan rento ja asiakaspalvelu sujuvaa ja ystävällistä. Kassojen luona oli menu, mistä pystyi valitsemaan erilaisten hampurilaisten ja aterioiden väliltä. Huomataksenne ateriat eivät olleet kovinkaan isoja. Minulle ihan riittäviä, koska en jaksa isoja annoksia kerralla syödä, mutta uskon, että kaikkia tämä ateria ei täytä. Ehkä sitten lisäksi toinen hampurilainen tai ekstra ranskikset?

Pöytä tilaa oli melko vähän suhteessa kävijämäärään. Tietysti on niin, että kävijöitä on nyt todella paljon koska ravintola on avannut ovensa vastikään. Musiikkia ei ollut, vaan ihmisten puheet täyttivät yleiset tilat. Tai se puhe, mitä ylipäätänsä ravintolassa oli. Ihmetytti, ettei siellä ollut mitään yleistä taustamusiikkia, vaan erityisesti kun istuimme pienemmällä puolella, kaikki kuulivat keskustelusi. Siihen olisimme kaivanneet hieman muutosta. Uskon, että tämä oli myös suuri syy siihen, miksi ihmiset olivat melko hiljaisia. Annoksien valmistumista pystyimme seuraamaan hälyttimien avulla, jotka kertoivat milloin annoksemme ovat valmiit ja voimme hakea ne noutotiskiltä. Kaiken kaikkiaan paikka oli ihan jees. Tykkäsin erityisesti noista rapeista ranskalaisista!!
Käykäähän ihmeessä erityisesti te Tamperelaiset testaamassa ja kertokaa, mitä te piditte? :-)

SATU

TOUKOKUUN MATKAKOHDE

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016


Kuvattu: Turkin Sidessä, elokuussa 2013
Eli lukkoon lyöty lomamatka kohdistuu Turkkiin! Me lähtään parin kuukauden päästä aika tarkalleen reissuun, kun meidän kesälomat alkavat. Meidän tän kesän lomakohde on nyt virallisesti lyöty lukkoon. Tää valinta ei ollut aivan helppo aiemmista ajankohtaisista tän maan saamista negatiivisista tapahtumista johtuen. Myöskin valintaa vaikeuttivat matkakohteiden laaja määrä. Otettiin parin viikon matka Turkin Alanyaan. Oon käynyt kyseisessä paikassa kerran nuorempana ja sit Turkin Sidessä vuonna 2013 syksyllä. Nyt päädyttiin kuitenkin valitsemaan tää isompi kohde. Mun mielestä tää kohde on aivan ihana lomailuun ja auringonottoon, koska hellettä todella riittää ja aktiiviteetteja lomalle pariksikin viikkoa löytyy varsin paljon.

Aivan huippu fiilis kun tietää pian pääsevänsä matkalle. Tiedättehän kaikki tän fiiliksen? Mun puolesta kesäloma ja tää matka sais tulla jo! Pääsen ihastelemaan näitä ihania auringonlaskuja ja unohtamaan työt hetkeksi kokonaan. Alunperin mielessä pyörivät myös Kroatia, Kreikka ja itsesuunnittelema Espanjan kiertomatka sekä Magaluf. Pyöriteltiin vaihtoehtoja pari kuukautta ja katseltiin hotelleja ja lentoja, mutta sit päädyttiin ottamaan välissä sen kummemmin suunnittelematta löhöloma pariks viikkoa pakettina! Ruokia ei sen kummemmin otettu meidän pakettiin, koska on ihanaa, kun voi käydä milloin missäkin syömässä mikä hyvältä tuntuu. Aamupala juttuja voi käydä ostamassa jääkaappiin ja pienempiä välipaloja. Aivan huippujuttu kyllä tää ja oon aivan fiiliksissä! Kaikki reissut vaan aina lämmittää sydäntä niin hirmusesti.

Miten teidän kesäloma, aiotteko matkustaa?
Olisiko hyviä lomamatka vinkkejä antaa tänne meillepäin jatkoa ajatellen?

SATU

NYT LOPPUVIIKON JA LAUANTAI ILLAN KUULUMISET JULKI

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Nyt loppuviikon kuulumisia luvassa. Mulla on nyt meneillään viikon mittainen työputki. Oon siis aloittanut viime tiistaina työt ja nyt olisi vielä kolme päivää töitä ennen seuraavia vapaita. Torstai -ja perjantaipäivät mä vietin Nokialla taas TunteVa -kouluksen parissa ja tänään mulla oli iltavuoro. Koulutuspäivät olivat taas todella mukavia ja ne ihmiset, ketä siellä tapaa. Aivan ihania ihmisiä!

Eilen saatiin vihdoin haettua auto huollosta ja se toimii niinkun pitääkin. Käytiin ajamassa iltapäivällä Lempäälän Ideaparkissa ja kierreltiin siellä vähän aikaa. Mukaan tarttui Bikbokista yks paita ja urheiluliikkeestä yhet Niken trikoot, ei oikeastaan sen kummenpaa mulle. Sit syötiin siellä ennenkuin jatkettiin ruokakauppaan. Tänään käytiin Ikeassa ja kodinsisustukseen liittyen löydettiin vaikka mitä. Teen muutoksista kämpässä erikseen piensisustukseen liittyvän postauksen myöhemmin, kun saan ostokset purettua kasseistaan ja kuvattua ne. Tää ostosten purkaminen jäi vähän roikkumaan, sillä oon ollut koko illan töissä ja miesystävällä on kans ollut toimintaa koko päivän. Mutta huomenna viimestään sitten. Vitsit on aina huippu hyväntuulinen fiilis kun saa vähän uutta kämppään. Monesti pienillä asioilla saa vaan niin hirmusesti aikaan muutosta.

Nyt tosiaan istun vaan tässä sohvalla viinilasin äärellä ja kirjoittelen postausta. Fiilis on väsynyt mutta hyvä. Työpäivä oli todella rankka mutta palkitseva. Ja huomenna palaan asiaan uutisten kera! Osa teistä on varmasti tämän uutisen jo kuullutkin tänään, kun sen julkaisin jo sosiaalisessa mediassa blogin ulkopuolella. Huippu juttu siispä luvassa. Palataan asiaan! Haleja <3

SATU

NYT REHELLISESTI. KUULUUKO PARISUHTEESSA RIIDELLÄ?

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Mielenkiintoinen aihe sinänsä jo itsessään. Luin juuri muutamia blogipostauksia eri blogeissa aiheena parisuhde ja riiteleminen. Niistä pohtien aloin miettimään mun ja Juuson parisuhdetta ja meidän välisiä riitatilanteitamme ja riitelytottumuksiamme. Tää onkin hauska juttu uskokaa tai älkää. Meille riitely ei tarkoita sitä, että ollaan eri mieltä asioista taikka ollaan hetki rauhakseen, vaan se merkitsee sitä, että aletaan kovaäänisesti setvimään sen hetkisen tilanteen ärsyttämiä asioita ja kiinnitetään huomiota jokaiseen pieneen ärsyttävään seikkaan. Tää me kyllä osataan, kun tullaan pahalle mielelle. Kuitenkin, huolimatta tästä, mun pointti ei ollut se että osataan myös riidellä, vaan se miten meidän parisuhde tuntuu ottaneen uuden suunnan elämässä, uuden askeleen riidattomanpaan arkeen.

Me kuulutaan niihin joiden parisuhteen alkuvaihe elettiin kuin vuoristorataa. Me muutettiin puolen vuoden tapailemisen jälkeen suoraan yhteen monien sattumusten kautta. Välillä noustiin todella ylös ja homma sujui uskomattoman helposti, eikä mikään tuntunut laittavan vastaan. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Kun taas välissä tuli ne hetket jolloin mentiin suoraan päätä alamäkeen ja siellä hetken heiluttua palattiin taas ylämäkeen. Alamäessä oltiin todella valmiita heittämään tämä kaikki pois. Unohtamaan kaikki mikä tuntui hyvältä ja mitä todella toivottiin toisiltamme. Emme osanneet odottaa näin haastavaa suhteen alkua, vaikka toinen tuntui juuri siltä mitä oltiin kauan odotettukin. Tuli paljon yllätyksiä puolia toisin, opittiin näkemään toisemme joka valossa ja ymmärtämään toisia paremmin. Vähän aikaa tätä pyörremyrkyä kesti, kunnes Juuso sai työtarjouksen Tampereelta. Tai no etelästä. Työtä hän toteutti ennen reissuhommana ja näin myöhemmin muuton myötä saimme sen muutettua ihan päivätyöksi, kun päätimme muuttaa Tampereelle. Muuton jälkeen kaikki on alkanut sujua aina vain paremmin.




Nyt kun mietin reilu vuoden myöhemmin aiempaa, se huvittaa. On hassua miettiä, mistä asioista me ennen todella riideltiin ja mitkä asiat saivat aikaan meidän erimielisyydet. Nykyään pystytään keskustelemaan asiamme hetkessä halki, mikäli jokin alkaa vaivaamaan mieltä. Tietysti välissä tulee riitojakin, mutta ei ne enää meitä hetkauta. Jos ollaan hetki hiljaa tai harmistuneita, tiedetään kuitenkin kumpikin, että se menee ohitse ja myöhemmin kaikki palautuu ennalleen. Ei me osata enää ajatella, että ei oltaisi yhdessä. Ei mietitä riidellessä, että oikeasti lähdettäisiin eikä enää tultaisikaan takaisin. Tää on meidän juttu ja ollaan sovittu, että mitä ikinä tapahtuukaan - niin me pysytään yhdessä. Arvostetaan kumpikin toisiamme tasapuolisina kumppaneina ja ollaan yhdessä vahvoja.

Miksi sanotaan että parisuhteessa pitäisi riidellä? Entäpä että siitä tulisi lähteä, jos siinä riidellään? Mistä sen tietää toimiiko, jos antaa heti periksi? Jos ei uskalla todella antaa sille aikaa ja yrittää? Kenestä on sanomaan, kuuluuko parisuhteessa riidellä? Mielestäni ei ole väärin jossei riitele, muttei myöskään riidat ole pahitteeksi, vaan pikemminkin saattavat puhdistaa ilmaa. Me ainakin yritimme, onnistuimme ja nyt arvostamme toisiamme vain entisestään. Alku oli vuoristorataa, mutta nyt ollaan jo pysähdytty ja selviydytty reitin lävitse. Tottakai vastoinkäymisiä tulee vastaan aina, mutta nyt kaikki tuntuu menevän todella hyvin. Ja me tiedetään se kumpikin. Kun ennen kaaduttiin ja noustiin ylös. Niin nyt on sinänsä helpompaa, kun kaatuessa noustaan yhdessä ylös. Jos toinen ei tunnu jaksavan, niin silloin tsempataan. Nyt meitä on kaksi, eikä yksin tarvitse pärjätä. Niin kauan kuin meillä on toisemme, voimme hyvin! <3

Miten teidän parisuhteenne, tuleeko teillä riideltyä?
Mitä mieltä yleensäottaen olette siitä, kuuluuko parisuhteessa riidellä?

SATU

MENNYT VIIKONLOPPU JA PALUU ARKEEN

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Viime viikonloppu meni yhdessä siskoni kanssa hänen ollessa täällä Tampereella. Mun edeltävät yövuorot ja univelat painoivat vähän niskaan ja välillä tuntui, että olin vaan todella väsynyt. Olisin nukkunut ties kuinka pitkään joka aamu, jossei mua olis herätelty. Iltaisin taas valvotti kaikenaikaa, vaikka olisin periaatteessa voinut mennä aiemmin nukkumaan, et ois aamulla taas jaksanut paremmin. Kuitenkin nyt parin iltavuoron ansiosta oon saanut nukkua pitempään nyt parina aamuna.

Meidän auto on vielä huollossa ja jouduttiin tälläkertaa kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä tän viikonlopun. Oikeestaan tän huollon pitkittyminen on myös meidän vika, kun me päädyttiin huollonpäälle vielä uusimaan pari autonrenkaiden kumia ja tilattiin ne Virosta. Toimitus kuitenkin pitkittyi luvatusta parista päivästä 4-5 vuorokauteen. Noh, jospa huomenna saisi jo oman auton alle, niin pääsisi paremmin jälleen liikkumaan. Hinta auton renkailla ja kaikella huoltoon liittyvällä on huomattavasti edullisempaa Viron puolelta ostettuna. Toivon, että ne ovat nyt oikeanlaiset ja hyvässä kunnossa. Toimituksen sain onneksi sovittua huoltoliikkeeseen suoraan, eikä tarvinnut enää taksilla lähteä renkaita sinne kuskaamaan. Hah!

Meidän viikonloppu sisälsi ravintoloissa syömistä, shoppailua ja ylenpäätöntä kiertelyä eri liikkeissä, keilausta ja biljardin pelaamista, rentoutumista saunan parissa ja leffojen katselua. Muutama muu juttukin oli mielenpäällä, muttei nyt aivan kaikkea ehditty toteuttamaan, osittain myös sunnuntain aukioloaikojen vuoksi. Viikonloppuun mahtui silti paljon ja oli kiva nähdä siskoa pitkästä aikaa. Käytiinpä vielä maanantai iltapäivänä tutustumassa Tampereen Fressiin, kylläkin siihen pienempään keskukseen, mutta jokatapauksessa olkapää-ojentajatreenin sain täällä tehtyä. Sit saattelinkin siskon jo junaan maanantai iltana. Alla olevat ravintola kuvat otettu Tampereen Pancho Villasta.




SATU

MAALISKUUN LIVBOX

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ensikertaa kokeilemani ja tilaamani Liv-box saapui lähikauppani pakettiautomaattiin tällä viikolla. Olen jo lähes kuukauden verran miettinyt pitäisikö kyseinen tilaus tehdä vaiko ei. Kuitenkin työkaverini suosittelemana ja blogeja lukemalla tein päätöksen tilata tämän boksin. No oliko kannattava ostos? Sitä olen miettinyt ja ainakin tämän kuukauden tuotteet eivät ole hullumpia olleet. Tuotteita olen päässyt aika vähän vielä käyttämään, mutta boksista tullut puuteri ja hiusten muotoilusuihke ovat saaneet ensikosketuksensa.

Mitä tuotteihin hieman ehdin perehtyä ja hintoja tarkastella, tuotteet tulivat tätä kautta selvästi edullisemmaksi kuin irrallisena ostettua. Kuitenkin, on hyvä huomata, etteivät kaikki tuotteet välttämättä ole niitä, joita tarvitset tai joita sinulla tulee käytettyä, osa on testereitä ja sävyt saattavat olla sinun ihollesi vääränlaisia. Hinta-laatu suhde on kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän kuin paikallaan! Aion tilata boxin jatkossa ainakin pari kertaa ja seuraan, millaisia tuotteita jatkossa on luvassa. Julkaisen tuotteet myös täällä blogin puolella, jos vaikka siellä ruudun toisellapuolen on muitakin, jotka ovat tätä tilausta miettineet ja siitä kiinnostuneita! Myös livbox:n sivulta löytyy lisätietoa aiempien boxien tuotteista ja eri tilausjaksojen hinnoista.



MaaliskuunLivBox sisälsi nämä tuotteet

Alle olen kerännyt tietoa tuotteista,  mitä niistä esittelytiedoista ennakkoon annettiin.




- Eucerin Sun Protection sävyttävän aurinkosuojavoiteen kasvoille, sävy medium
Kaikille ihotyypeille suunniteltu ja kevyesti sävytetty öljytön aurinkosuojavoide. Sisältää antioksidantti Licochalcone A:ta, joka muodostaa biologisen solusuojan, ja glycyrrhetiinihappoa, joka vahvistaa ihon omaa solusuojaa sekä dna:n korjausmekanismia. Lisätyt väripigmentit imeytyvät ihoon ja korjaavat ihonsävyä tehden ihosta välittömästi tasaisen ja säteilevän näköisen. Saatavana apteekeista.

Kyseisen tuotteen otan kokeiluun heti toukokuun puolella, kun sille tulee mahdollisuus ja pääsen nauttimaan auringosta. Kyseisen tuotteen SK 50+, joten eiköhän tällä pärjätä myös tuolla Suomen ulkopuolella. Tästä siispä arvostelua sitten lähempänä kesää!


- Vichy idealia skin sleep, yövoide kaikille ihotyypeille
Kyseinen voide on kehitetty huonosti nukuttujen öiden rasittamalle iholle.Yövoide auttaa ihoa palautumaan yön aikana, tekee ihon laadusta paremman ja sen keveän koostumuksen ansiosta se vahvistaa halua heittäytyä unten maille. Käytön jälkeen kasvonpiirteet tuntuvat levänneemmiltä, ja iho tuntuu raikkaalta ja tasaisemmalta. Sopii kaikenikäisille naisille sekä kaikille ihotyypeille. Voidetta suositellaan käytettävän joka ilta ennen nukkumaan menoa. Saatavana Vichy -tuotteita myyvistä apteekeista.

Tämän tuotteen otan ehdottomasti ihan pikimiten kokeiluun. Olen aiemmin kokeillut Vichy -merkiltä muita kasvojen hoitotuotteita ja ne ovat minulle tuttuja, mutta kyseistä yövoidetta en ole vielä kokeillut. Yleisesti Vichyn -tuotteet ovat olleet mielestäni ihoystävällisiä ja kevyitä.

- Dermosil trio kulmavärin
Kulmavärin avulla saat loihdittua kauniit ja huolitellut kulmat. Huolitellut kulmakarvat kehystävät kauniisti kasvoja ja antavat kasvoille ilmettä ja ryhdikkyyttä. Trio kulmaväri sisältää kaksi ruskeaa mattasävyä, vaalean sävyn korostamiseen sekä kätevän kaksipäisen siveltimen. Tuote on hajustamaton ja se sopii myös herkkäihoisille ja kyseisellä tuotteella on Allergia -ja astmaliiton myöntämä allergiatunnuksen käyttöoikeuden. Saatavana Dermosil:n omasta nettikaupasta.

Tätä tuotetta olen kerran kokeillut ja siskoni nyt pari kertaa tämän viikonlopun aikana. Minun käyttökerrallani huomasin, että väriä tulee melko haaleasti kerralla ja mikäli haluaa näkyvämmät kulmat tai muuten enemmän sävyä, tulee väriä laittaa useamman kerran. Kuitenkin ihan kivasti pysynyt kulmissa päivän ajan. Tälläkertaa kuitenkin oma kulmakynäni on toiminut paremmin, ainakin vielä toistaiseksi. Katsotaan miten käy, kun muutaman kerran tämän avulla korostan kulmiani.


- Lumenen longwear blur meikkipuuterin SK 15, sävy medium
Meikkipuuterin avulla luot kasvoille helposti samettisen heleän meikkipohjan. Pitää ihon mattapintaisena ja virheettömänä koko päivän ajan. Kaunistaviin mikrohelmiin ja valoa heijastaviin, lämpimän sävyisiin väripigmentteihin perustuva blur-efekti häivyttää optisesti ihon pieniä virheitä ja tasoittaa ihon sävyä. Saatavana päivittäistavaramyymälöistä.

Puuteria pääsin kokeilemaan viikonlopun aikana muutamaan kertaan. Sävy medium oli mun iholle juuri sillä rajalla onko vielä sopiva vai jo liian tumma, vaikka samaisen merkin meikkivoide käykin medium sävynä. Kumma juttu, mutta kyllähän noissa sävyissä aina eroja löytyy. Kesällä ainakin menee huoletta sitten, kun iho saa vähän väriä pintaan ja ruskettuu. Jospa toukokuussa voisin jättää meikkivoiteeni meikkipussiini ja kokeilla tätä puuteria yksistään ulkomailla. Jätti kyllä tasaisen ja mattapintaisen jäljen, sekä vaikutti pitävän meikin selvästi pidempään iholla.


- Cutrin sensitive multispray
Voimakkaan tuen antava hajusteeton monitoimisuihke hiuksille. Suojaa lämmöltä ja antaa volyymia, tukea, pitoa, kiiltoa sekä rakennetta tyvestä latvaan. Erinomainen rullakampausten pohjalle. Sensitive kampaamosarjalle on myönnetty Allergiatunnus. Saatavana Cutrin -kampaamoista, Sokokselta ja Stockmannilta.

Monitoimisuihketta päästiin kokeilemaan muutaman kerran ja heti alkuun huomasin, ettei se tehnyt hiuksista likaisen oloisia tai tahmeita. Olen huomannut, että useat muotoilusuihkeet tekevät hiuksistani joko todella kuivan oloiset tai tahmeat. Tämä teki niistä pehmeät ja auttoi nostattamaan hiuksia muotoillessa. Hiukset tuntuivat silkkisemmiltä käytön jälkeen. Jatkan kyllä vielä kokeilua ja kokeilen suihketta jonkun kampauksen pohjalla, miten sen pitää kasassa. Hyvät fiilikset kuitenkin tästä!


SATU

SISUSTUSIDEOITA

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Vaalea lehtiteline ja biotakka, from: on24
Lexington kankaat, muki ja saippuapurkki, from: Livingdeauville
Design valaisin, from: Kodin1

Heippa! Nyt on taas se aika kun mun mielessä pyörii kaikenlaiset sisustusideat ja ideoin kaikkea uutta ja erilaista. Haluan vaihtelua asuntoomme ja korjata puutteita, joita meidän kodissamme vielä ilmenee. Olen pitkään haaveillut ylläolevasta lehtitelineestä ja design -valaisimesta. Nyt uutena ihastuksena viime syksystä ovat tulleet toi ihana marmorikuvio, jota nykyään käytetään paljon erilaisilla pinnoilla ja kaikessa sisustuksessa. Ihastuin ihan täysillä ideaan fiksata marmori kontaktimuovilla pintoja ja säilytyslaatikoita, sekä tähän marmori saippuapurkkiin.

Oon kauan halunnut meille myös sisustustakan, muttei tilaa ole omalle seinälle, johon sellaisen voisi laittaa. Nytpä siis uutena ajatukseni sain tämän kauniin modernin biotakan, joka on sekä ympäristöystävällinen että todella tyylikäs, eikä vie paljon tilaa. Tämän aion ehdottomasti hankkia meille olohuoneeseen! Ihanat kuparin väriset korit, Lexington tekstiilit ja Block valaisin ovat myös olleet top 10 listallani! Jospa nyt kevään myötä pääsenkin muuttamaan asuntoani hieman entisestään ja saan tilalle jotain uutta piristämään tulevaa kevättäni. Onko teillä jotain ihania ideoita kodinsisustukseen? Otan niitä mielelläni kommenttiboksiin vastaan! <3

SATU

MAALISKUUN SUUNNITELMAT JULKI


Kuva otettu Iphone 4s, joten kuvanlaatu ei ole parhaasta päästä. Pahoittelen!!
Otettu edelliskesänä ja tää ihana pikkunen on mun siskon Elli -koira.
Miten tää aika kuluukin näin nopeeta? Vasta oli kesä ja nyt on jo pian taas kevät. Mun alkuvuosi on mennyt ohitse kuin huomaamatta, joten nytpä aion tehdä suunnitelmia alkavalle kuukaudelle eli maaliskuulle. Kun tammikuussa vielä muisteltiin edeltävää vuotta ja helmikuussa suunniteltiin uutta, niin tässä kuussa pitäis jo kokeilla jotain uutta ja saada ylipäätänsä jotain aikaan! Mutta mitä? Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla suuria, kunhan ne ovat asioita jotka edistävät omaa hyvinvointia ja parantavat mielialaa. Ne ovat pieniä ajatuksia mielessä, jotka muistuttavat siitä mitä olet aikonut toteuttaa. No nämä asiat lyön itselleni tavoitteeksi tälle kuukautta:

Lupaan kokeilla ainakin kolmea uutta ryhmäliikuntatuntia omalla kuntosalillani.

Aion hymyillä ja olla iloinen pienistä asioista. Olla ystävällinen kaikille ihmisille, huolimatta muiden mielialasta.


Käyttää lahjakortin, jonka olen saanut joululahjaksi. Varaan siis ajan johonkin hoitoon eräälle Tampereen kosmetologikoululle.


Valokuvaan ja postaan bloginpuolelle aktiivisesti. Lupaan myös toteuttaa toivottuja ruokapostauksia.


Nähdä 9 vuoden takaista ystävääni ensimmäisen kerran elämässä kasvotusten. Kuulostaa aika jännältä, eikö vaan?


Käydä päiväreissun Helsingissä yhtenä vapaapäivänäni.


Noudattaa säännöllistä treenisuunnitelmaani ja tehdä lisäksi ylimääräisiä vatsa -ja ryhmäliikuntatunti -treenejä.


Viettää ihanan viikonlopun siskoni kanssa täällä Tampereella ja käydä ihan uusissa kahviloissa ja ravintoloissa.


Muistaa miesystävääni ja yllättää hänet ainakin kerran kuukauden aikana jollain tapaa.


Päättää miesystäväni kanssa meidän tulevan kesän matkakohde. Matkalle tullaan lähtemään toukokuun puolivälissä, kun meillon lomat.


Lähettää ajoissa pääsiäiskortit postitse.


SATU