SUORITTAMINEN & SUHDE OMAAN KEHOON

Miksi emme hyväksy itseämme sellaisena kuin olemme? Ketä varten suoritamme jatkuvasti tässä suoritusyhteiskunnassa? Suoritamme työtä, opintoja, harrastuksia, arkirutiineja ja mietimme, ovatko eri valinnat oikeita. Mutta kuka voi sanoa mitkä arkirutiinit ovat oikeita? Olemassa on ohjeistuksia, mitkä ovat ihmiselle hyväksi ja mitkä eivät, jo aiemmilta sukupolvilta kulkeneita elämänohjeita. Mutta mitä jos lopettaisimme jatkuvan suorittamisen ja vaatimusten asettamisen itsellemme, niin mitä sitten tapahtuisi? Hyväksyisinkö yhä itseni, jos luopuisin tavoittelemasta omaa täydellisyyttä? Onko sitä edes?

Näitä asioita aloin miettimään, kun luin tänään erään artikkelin ja tein työtä tavalliseen tapaani ikääntyvien ihmisten parissa. Jatkuvasti törmään myös näiden ihmisten parissa asiaan, kun he pohtivat voivatko he nukkua toisena päivänä tavallista pidempään tai kertovat, miten eivät ole saavuttaneet tiettyjä virstanpylväitä, joita suvussa on tapana ollut. Osa näistä ihmisistä on murehtinut pitkän aikaa tätä ja miettineet, miten he eivät ole yhtä arvokkaita, koska eivät ole riittävän koulutettuja, vaikka ovat elättäneet suuria perheitä käsitöitä tekemällä ja paenneet menneitä sotia. He saattavat hävetä omaa kehoaan, eivätkä halua laittaa itseään erikoisemmin, koska ovat omien sanojensa mukaan luovuttaneet. Luovuttaneet minkä? No ikääntymisen muutokset.
Onhan se totta, että ikääntyminen tuo muutoksia ja ne saattavat vaikuttaa kielteisesti suhteeseen omaa kehoa kohtaan. Mutta tämä ei kosketa ainoastaan ikääntyneitä, vaan jo lapsia ja nuoria. Nykypäivänä ulkopuoliset paineet ovat todella kovat. Jo teini-iässä nuoria yritetään muovata samaan muottiin ja erilaisia kiusataan. Kun murrosiän muutokset alkavat näkyä kehossa, sitä hävetään, eikä siitä osata puhua. Mutta entä kun normaalikokoinen -ja painoinen ihminen ei ole tyytyväinen kehoonsa? Noh, tämäkin on ihan arkipäivää.

Aina kehostamme löytyy jotain pientä tai vähän suurempaa vikaa, jota yritämme muuttaa tai muokata täydellisemmäksi. Minusta kuitenkin suhde omaan kehoon on kuin viesti aivoille, miten tyytyväinen itseensä ja elämäänsä on. Oman kehon hyväksyminen on kaiken a ja o. Sen kautta ihminen pystyy elämään täysipainoisesti erilaisissa elämäntilanteissa, hyväksymään itsensä ja jopa terveellä tavalla rakastamaan itseään. Jos suhde omaan kehoon on epävarma, se voi heijastua syrjäänvetäytymisenä, tilanteiden välttelemisenä tai jatkuvana itsensä vertaamisena. Kun taas kykenee hyväksymään oman kehonsa, ihmiseltä vähenee automaattisesti stressitekijöitä ja arkielämän tilanteet helpottuvat. Positiivisen kehonkuvan myötä annamme itsellemme luvan huolehtia itsestämme, ulkonäöstämme ja itsellemme sopivista elintavoistamme. Omasta kehosta huolehtiminen onkin pitkälti tie positiiviseen suhteeseen omaan kehoonsa liittyen. Muistetaan siis kuunnella itseämme ja meidän kehoamme, ei suoriteta asioita vain suorittamisen vuoksi, vaan omien tavoitteidemme. Tehdään asioita joista oikeasti nautimme ja mitä oikeasti haluamme, ei vain ainoastaan mitä sinun odotetaan tekevän.
Näiden ajatusten saattelemana jatketaan kohti ystävänpäivää!
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea loppuun saakka, enkä loukkaannu vaikkette. Haleja!

SATU