Tää kevät on sellasta aikaa, et sitä rupee suunnittelemaan tulevia opintoja tai töitä - miettimään et mitä sitä tulevalta vuodelta oikeen toivookaan. Mun koulusuunnitelmista sen verran, että mää pistin hakemuksen Tampereen ammattikorkeakouluun sairaanhoitajan monimuotototeutuksen linjalle. Muutama päivä ja ennakkomateriaali julkaistaan. Mullahan ei sinänsä oo mitään menetettävää saan paikan tai en, kun työpaikka jokatapauksessa on ennestään. Siltikään työ nykyisessä työpaikassa ei oo mikään aivan varma valinta koko tulevalle vuodelle. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan!
Mitä tulee muuten ammatinvalintaan liittyen, niin tää alan valinta ei oikeasti oo ollut mulle mitenkään totaalisen helppoa. Koulutustarjontaa on nykypäivänä runsaasti ja vaihtoehtoja sen suhteen todella paljon. Hoitoalalla työtilanne on hyvä - mutta tuntuu, ettei sen arvokkuutta ymmärretä. Työntekijöiden tekemiä töitä on helppoa vähätellä ja arvostella, kun ei tiedetä mistä puhutaan. On helppoa päättää toisten tekemän työnpuolesta monellako hoitajalla pärjätään ja mitä työtehtäviä kuuluu. Syytellä ja ihmetellä toisten unohduksia ja tekemättä jääneitä töitä, mutta se tehty hyvä ja syy siihen, mitä tehdään - helposti häviää sen kaiken muistamisen ja työntuomien haasteiden taakse. Ei kaikkea aikaa voi laskea valmiiksi hoitoalalla minuutteina, koska työ on vaihtelevaa ja eikä päivien kulkua voi ennakoida.
Rakastan työtä ihmisten parissa ja käyttää kaikkea sitä osaamistani hyväksi. Kuitenkin välillä muhun iskee se riittämättömyyden tunne. Sitä pyrkii tekemään työt niin hyvin kuin kulloinkin kykenee, mutta aina se aika tai apu ei vain riitä kaikkeen siihen mihin haluais. Sitä tunnetta täytyy vaan sietää, eikä sille voi antaa valtaa tai sä alat voimaan pahoin. Välissä se fiilis vaan iskee - ei sille kait mitään voi. Itseasiassa niin mulle kävi tänäänkin. Sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan paljon hoitajien viettävän aikaa toimistoissa ja työntekijöiden laiskottelevan nurkkien takana. Ihan käsittämätöntä. Tietysti osa niistä voi pitää osittain paikkansa, mutta kyllä mä uskon et kaikissa paikoissa on kyllä sitä työtäkin aivan varmasti. Se ajan riittämättömyys vaan on hirmuisen ikävää!
Mutta suunnitelmissa on nyt kuitenkin sairaanhoitaja opintojen aloittaminen, kun sitten joskus lopulta koulupaikka aukenee monimuotototeutuksen puolelle. Yhdestihän olen jo tosiaan sisään päässyt, mutta silloin ei tullut koulupaikkaa otettua vastaan, joten jospa mää nyt vihdoin saisin aloitettua jatko-opinnot. Peukut pystyyn mulle esivalintakokeeseen!
Mitä tulee muuten ammatinvalintaan liittyen, niin tää alan valinta ei oikeasti oo ollut mulle mitenkään totaalisen helppoa. Koulutustarjontaa on nykypäivänä runsaasti ja vaihtoehtoja sen suhteen todella paljon. Hoitoalalla työtilanne on hyvä - mutta tuntuu, ettei sen arvokkuutta ymmärretä. Työntekijöiden tekemiä töitä on helppoa vähätellä ja arvostella, kun ei tiedetä mistä puhutaan. On helppoa päättää toisten tekemän työnpuolesta monellako hoitajalla pärjätään ja mitä työtehtäviä kuuluu. Syytellä ja ihmetellä toisten unohduksia ja tekemättä jääneitä töitä, mutta se tehty hyvä ja syy siihen, mitä tehdään - helposti häviää sen kaiken muistamisen ja työntuomien haasteiden taakse. Ei kaikkea aikaa voi laskea valmiiksi hoitoalalla minuutteina, koska työ on vaihtelevaa ja eikä päivien kulkua voi ennakoida.
Rakastan työtä ihmisten parissa ja käyttää kaikkea sitä osaamistani hyväksi. Kuitenkin välillä muhun iskee se riittämättömyyden tunne. Sitä pyrkii tekemään työt niin hyvin kuin kulloinkin kykenee, mutta aina se aika tai apu ei vain riitä kaikkeen siihen mihin haluais. Sitä tunnetta täytyy vaan sietää, eikä sille voi antaa valtaa tai sä alat voimaan pahoin. Välissä se fiilis vaan iskee - ei sille kait mitään voi. Itseasiassa niin mulle kävi tänäänkin. Sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan paljon hoitajien viettävän aikaa toimistoissa ja työntekijöiden laiskottelevan nurkkien takana. Ihan käsittämätöntä. Tietysti osa niistä voi pitää osittain paikkansa, mutta kyllä mä uskon et kaikissa paikoissa on kyllä sitä työtäkin aivan varmasti. Se ajan riittämättömyys vaan on hirmuisen ikävää!
Mutta suunnitelmissa on nyt kuitenkin sairaanhoitaja opintojen aloittaminen, kun sitten joskus lopulta koulupaikka aukenee monimuotototeutuksen puolelle. Yhdestihän olen jo tosiaan sisään päässyt, mutta silloin ei tullut koulupaikkaa otettua vastaan, joten jospa mää nyt vihdoin saisin aloitettua jatko-opinnot. Peukut pystyyn mulle esivalintakokeeseen!
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti