STOPPI UUPUMUKSELLE

Mulla on tapana pitää vaihde päällä kaiken aikaa ja suunnitella kokoajan uusia suunnitelmia ja menoja. Matkustaa, ja tehdä jo ennen matkoja seuraavia matkasuunnitelmia. Pakko silti myöntää, että oon ollut töihin palaamisen jälkeen todella väsynyt ja stressannut ihan kaikesta. Mun on pakko todeta myös se, että mun muisti toimii välillä miten sattuu ja unohtelen asioita. Omaan virkeyteen joutuu kiinnittämään huomiota päivittäin, jotta asiat tulee hoidettua kuten pitää, eikä virheitä tapahdu. Työpäivien jälkeen tuntuu, että on aivan poikki. Ei oo energiaa tehdä asioita, joita ennen piti itsestäänselvyytenä. Tällähetkellä voin rehellisesti myöntää että suoritan aika paljon asioita mun arjessa. En pysty nauttimaan treeneistä kaikenaikaa, vain joinain päivinä. En pysty keskittymään blogiin täysillä, vaan kuvia ja keskeneräisiä postauksia kertyy pohjalle ties miten paljon. Sit on vielä nää kaikki muut asiat vapaa-ajalla, mitä tulee huolehtia. Enkä muuten oo mikään helpoin ihminen tällähetkellä, kun mun tunnetilat huojuu sinne ja tänne.

Jonkun aikaa oon yrittänyt miettiä, että mitä tässä tekis ja paininut sen ajatuksen suhteen, että jos noi ilmat kirkastuis ja sais sitä kautta energiaa. Työt jatkuu samalla työmäärällä ja kesä itseasiassa ehkä jokseenkin vielä kiireisemmin, koska kesätyöntekijät. Viime syksynä taisin jättää muutaman kerran levyt päälle kotiin, kun ei vaan aivot toiminut. Tän jälkeen vireystila on ollut kyllä huomattavasti parempi! Onneksi tällasia tilanteita ei ole enää tapahtunut, mutta oikeasti huomaa, miten ympärillä olevien ihmisten asiat monesti unohtuu eikä edes ymmärrä kysyä, miten toisella menee. Sitä on vaan niin syvällä omassa mielessään ja siinä ajatuksessa että kaiken saa hoidettua kuten ennen. Uutta opiskelijan arviointia luvassa ja jatkuvaa kahden ryhmäkodin välillä pomppimista vuorosta toiseen. Vuorot on yhtä suorittamista, koska niin vähän henkilökuntaa. Kuten varmasti muuallakin hoitotyössä. Tuntuu, että nyt stressaa ja aivan kaikki. Kun tulee yksikin uusi asia, joka täytyy hoitaa, alkaa ahdistaa. On niin väsynyt jatkuvaan suorittamiseen ja kun sekään ei riitä, vaaditaan vielä paljon enemmän. Asukkaat vaativat juttuseuraa, omaiset enemmän aikaa asukkaille, haluaa hoitaa niin ettei tarvitsisi kuulla negatiivista palautetta vai kun ei. Aina löytyy jotain sanottavaa, mitä täytyisi tehdä erilailla. Ja eilen töihin pyöräillessä, mulla alkoi yhtäkkiä kamala korvakipu. Sit kävin nyt aamusta työterveyslääkärillä ja se sanoi, et mun vas.korvasta oli puhjennut tärykalvo - ei siis korvatulehdusta. Jospa noi määrätyt tipat auttais tähän! Kuten huomaatte, elämä tälläkään puolen ei ole aina ruusuilla tanssimista, joten toivottavasti ymmärrätte tämän myötä paremmin hiljaisuutta bloginpuolella!

Mitä nyt sitten jatkoa ajatellen muuttuu, niin mä oon päättänyt yrittää olla stressaamatta asioista. Tietty tää on helpommin sanottu ku tehty, mutta yritän jäättää sellasen turhan stressaamisen sivuun. Ottaa vaikka sitten hetken omaa rauhaa, miettiä asiaa.Yritän saada mahtumaan mun viikkoihin niitä pieniä kivoja hetkiä , joiden avulla jaksaa sit aina eteenpäin. Jos musta alkaa tuntua siltä, että tätä kaikkea ei pysty enää hallita niin sit mä vaan teen muutoksia elämässä. Tärkeintä on aina miettiä omaa jaksamista ja hyvinvointia. Toivon kuitenkin, että tää on vaan yks raskasvaihe muiden joukossa ja mieliala ja jaksaminen lähtevät taas nousemaan. Tällähetkellä väsyttää ja siks mä levähdän. So simple!

SATU