KESÄKUUN ALUN KUULUMISIA

Siitä on jo kuusi päivää aikaa! , kun kotiuduttiin takaisin Suomeen. Meidän reissun aikana kelit ovat muuttuneet todella kesäisiksi, eikä jotenkin itse oo yksinkertaisesti pysynyt mukana tässä tahdissa. Vaikka kokoajan on kesää odottanut, on se silti tullut todella huomaamattomasti. Mitenköhän?
Pimeä ajanjakso on aina niin pitkä - kun taas kesä tuntuu menevän aina ohi niin nopeasti.

Viimepäivät Tampereella ovat menneet levähdellessä ja omaan arkeen totuttautuessa. Onhan se nyt aina erilaista palata aktiivisen parin viikon loman jälkeen takaisin omaan rytmiin ja tehdä taas niitä asioita, mitä tavallisesti omassa arjessa. Oon katsonut rästissä olevat jaksot uudesta Unelmien poikamiestyttö - kaudesta ja päivitellyt blogia. Vaihtanut paljon kuulumisia sukulaisten ja kavereiden kanssa ja käynyt läpi matkalla täyttynyttä muistikorttia. Mulla on muuten tapana aina reissun jälkeen tilata kaikki kuvat digikuviksi ja sitten koota niistä valokuva-albumi. En tykkää kun kaikki on tietokoneella ja lopulta joskus se simahtaa - tai ainakin kerran mulle on kirjaimellisesti näin käynyt. Muutenkin niiden kuvien katseleminen albumista myöhemmin on paljon kivempaa, entä tietokoneelta katsominen. Mulla onkin jo useammat albumit koottuna matkakuvista kaikenkaikkiaan!

Juuri kun sain reissupyykit lähestulkoon pestyä kotona, aloitinkin pakkauksen uudelleen. Tälläkertaa ei valitettavasti ole kohteena Turkin lämpö, vaan entinen kotipaikkakuntani Oulu. Tämäkin on on todella kiva juttu, sillä sukulaisten tapaamisesta on taas melkoisen pitkä aika. Kiva nähdä kaikkia niitä ja sit mun Oulu-kavereita. Kuitenkin mulla on kauhee ikävä myös niitä aurinkoisia, todella lämpimiä kelejä, joista viimeviikolla palasin takaisin Suomeen. Tällähetkellä istun tosiaankin bussissa matkalla Ouluun.
Mulla on kertynyt tämän vuoden aikana niin äitienpäivälahja, matkatuliaisia kuin äidin syntymäpäivälahjakin. Lisäksi toimitan tietysti miesystäväni matkatuliaiset myös hänen perheellensä, koska Juuso joutui jäämään töidensä vuoksi Tampereelle. Oon varautunu tällähetkellä ainoastaan kesäkeleihin Oulua ajatellen, sillä nuo tuliaiset ja muut paketit veivät kaiken tilan mun kangaskassista ja vielä lisätilaa käsilaukusta. Vaatteille ja muille hygieniavälineille, läppärille - ei jäänyt kyllä paljon tilaa. Tälläkertaa koitetaan pärjätä vähemmällä!

Ja vietän samalla 21 -vuotis syntymäpäivääni. Ja kyllä, tällätavalla.
Mulle ei oo nykypäivänä syntymäpäivät mikään kummoinen juttu. Tottakai sillon aina pysähtyy miettimään, mitä asioita on edellisvuosien aikana tapahtunut ja millaisia asioita tulevaisuudelle ja tulevalle vuodelle toivoo. Joskus tulee tehtyä tavoitteita tai lupauksia seuraavalle vuodelle. Viimevuonna tähän aikaan - kamppailin hyväksytyn pääsykoekirjeeni kanssa, mietin ottaisinko koulupaikan vastaan vaiko en. Sillä kertaa en ottanut, mutta tulevaisuudessa aion kyllä hakea paikkaa uudestaan. Kunhan aika sen aloittamiselle tuntuu hyvältä. Mihinkään ei oo vielä kiire. Varmasti ehdin tämän toteuttaa ja vielä töitäkin tehdä alalla monenmonta vuotta. Seuraavaksi vuodeksi toivon vaan onnellisuutta ja sellasta tietynlaista rentoa fiilistä, että pystyn nauttiin työstä ja vapaa-ajasta kuten aiemminkin. Myös blogiin aion panostaa entistä enemmän ja yritän parhaani mukaan kehittyä blogin - ja valokuvauksen parissa.

Nyt blogissa myös uusi ulkoasu!! Mitä tykkäätte? :-)

SATU

3 UUTTA KOKEMUSTA MATKALTA

Me ollaan aika seikkailunhaluisia ja itsensä haastavia ihmisiä luonteeltaan. Mulla tosin on alkanut nyt muutaman vuoden aikana tulla jonkinlaista - varmasti iän mukanatuomaa pelkoa joihinkin jännittäviin asioihin. Tai oikeastaan en oo varma onko se pelkoa, mutta jännitys on jotain todella suurta suhteessa nuoruusaikoihin, jolloin ei osannut pelätä lähestulkoon mitään. Hyviä esimerkkejä tähän ovat huvipuistojen laitteet, korkeat paikat ja kova vauhti. Kummasti sitä ihmisen mieli ja ajatukset muuttuu iän myötä.

Koska edellisen parin viikon takaiset kokemukset ovat nyt kovastikin pinnalla ja mun ajatuksissa, ajattelin jakaa teidän kanssa muutaman extempore kokemuksen edelliseltä reissultamme. Voin kertoa jo näin ennakkoon, miten mun ajatukset olivat ristiriidassa lopulta saatuun yllättävän kivaan kokemukseen. Osa näistä jännitti mua ihan hirvittävästi ja loin kaikenlaisia kauhukuvia tulevasta - kun taas yksi näistä oli aivan täysi hyppäys tuntemattomaan. Aivan ihanat ja rikastuttavat muistot näistä takana näin jälkeenpäin! Kyllä tälläkertaa haastettiin itseä taas ja kovasti, kiitos siitä myös miesystävälleni joka on todella seikkailunhaluinen.

VIP HAMAM

Ensimmäiset ajatukset mitä mun mielessä pyöri tästä sanasta oli jokin paikallisen tekemä pesu mulle. Tieto mitä sain kyseisestä aktiiviteetista oli "täydellinen turkkilainen sauna, hemmottelua ja rentoutumista". (Deturilta saaman esitteen mukaan)
Mentiin tulevasta tietämättöminä kokeilemaan kyseistä erityisesti paikallisten suosittelemaa hoitoa. Suurin ero suomalaisella kylpylällä ja hamamilla on se, että hamamiin mennää nimenomaan peseytymään.

Ensin meidät ohjattiin saunaan lämmittelemään vähäksi aikaa, jonne meille tarjottiin juotavaa. Edellämainitun tarkoituksena oli lämmittää ja pehmentää iho. Tämän jälkeen meitä odotti höyrysauna ja sitten pääsimme itse pesutilaan. Se oli kuin kylpylätila, jossa meitä odotti kummallekin oma paikallinen pesijä. Meidät pestiin saippualla kauttaaltaan ja iho kuorittiin voimakkaasti. Huuhtelua tuli sekä lämpimällä että viileällä vedellä. Pesun jälkeen meidät ohjattiin rauhalliseen oleskelutilaan, jossa meille tarjoiltiin hieman hedelmiä ja juotavaa. Paikallinen nainen tuli tekemään meille kasvohoidot, jotka kasvoilla meidät ohjattiin kalakylpyyn. Tämä kuorintahoito jaloille poistaa kuolleen ja kovettuneen ihon. Hoito edistää uusien ihosolujen muodostumista ja verenkiertoa, sekä rentouttaa ja pehmentää jalkoja. Hoidon aikana hampaattomat kalat imevät kuolleen ihosolukon ja edistävät näin ihon uusiutumista. Lopuksi saimme vielä kokovartalohieronnan, joka toteutettiin osaksi klassisen hieronnan ottein ja osin kuumakivien avulla. Tämä hoito kesti kokonaisuudessaan reilu pari tuntia ja oli kyllä kaiken sen kokeilun arvoinen. Suosittelen kaikkia Turkkiin matkustavia kokeilemaan ehdottomasti kyseistä hoitoa!

RAFTING ELI KOSKENLASKU

Emme olleet koskaan laskeneet koskea, mikä osoittautui aivan uskomattomaksi kokemukseksi! Mun jännitys oli ihan äärimmillään sen parisen tuntia, mitä meillä kesti ajaa tänne vuoristoon josta pääsimme kokemaan kyseisen elämyksen. Perillä ollessamme saimme tarvittavat suojavarusteet eli kypärän ja pelastusliivit, joiden lisäksi vuokrasimme itsellemme märkäpuvut. Syystä siitä märkäpuvut, että kosken vesi oli ainoastaan muutaman asteen lämpimän puolella, mikä jokeen tipahtaessa olisi tuntunut äärimmäisen kylmältä bikinit päällä.

Ennen koskelle lähtemistä meidän laitettiin uimaan purossa, joka oli pari astetta kosken vettä lämpimämpää, jotta kehomme tottuisi ja valmistautuisi hieman veden viileyteen. Uimme purolla jonossa vähän matkaa, jonka aikana meistä tehtiin videota ja otettiin muutamia kuvia. Tämä tuntui aivan hullulta, sillä vesi tuntui todella kylmältä ja kroppa tärisi hirmuisesti siellä ollessa. Kyllä sen tunsi, ettei elimistöä ole tarkoitettu luontaisesti tuollaisiin ääriolosuhteisiin. Mutta ymmärrän jälkeenpäin täysin tämän valmistautumisen ennen koskelle lähtöä. Tämä oli ehdottomasti ainoa oikea tapa valmistautua tilanteeseen, jossa saattaisin tipahtaa kylmään kanjoniin ja joutuisin siellä rauhoittamaan itseni ja odottamaan, että pääsisin takaisin veneeseen.

Ennen melomaan lähtöä meille annettiin yksi opas - meidän kuuden hengen veneporukallemme, sekä annettiin hieman ohjeistusta erilaisiin ohjehuutoihin ja kerrottiin hieman alku infoa tulevasta päivästä. Köprülü kanyon on 14 kilometrin pituinen, jonka aikana pysähdyimme kolme kertaa - muuten meloimme koskella kaiketi lähestulkoon kokomatkan. Pari pysähtymistä olivat lyhyitä, joiden aikana huokaisimme hieman ja noudimme juotavaa veneeseen. Viimeinen pysähdys oli ruokatauko, jonka aikana nousimme maihin nauttimaan väliin todella hyvän Turkkilaisen lounaan.

Meidän veneporukkamme sattui kaksi suomalaista ja kaksi heidän tuntemaa Iranilaista, jotka olivat erittäin ystävällisiä ja huumorintajuisia ihmisiä. Yhteishenkemme pelasi hyvin ja hyvän huumorin vuoksi päivä oli todella hauska ja ikimuistoinen. Jo itsessään kanjonilla melominen ja sen kosken laskeminen oli erittäin mieleenpainuva kokemus, joka ei varmasti jää meidän viimeiseksi kerraksemme! Mutta kyllä se hyvä seura vaan saa kaikesta vielä paremmat muistot aikaiseksi, tiedättekö? Meidän veneessä puhuttiin samanaikaisesti suomenkieltä, iraninkieltä ja englanninkieltä. Silti tuntui, että puhuttiin kieltä mitä tahansa, aistit ja eleet kertoivat enemmän kuin ymmärretyt sanat. Ymmärsimme toistemme aikomuksia ja sanomisia, vaikkei aina yhteistä kieltä kaikenaikaa kaikkien kanssa löytynytkään. Aivan uskomaton reissu kyllä!
Tää rafting oli kokoperheelle tarkoitettu aktiiviteetti ja suosittelen kyllä ehdottomasti ihan joka perheelle kokeiltavaksi. Voin kertoa, että kyllä tämä oli yks niistä elämän siisteimmistä kokemuksista.

VESISKOOTTERILLA AJAMINEN

Manavgatin jokiristeilyllä ollessamme, päätimme vuokrata vesiskootterin saarelta, jonne pysähdyimme lounastamaan. Juuso oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän haluaa tätä kokeilla ja olinkin aluksi tosi kauhuissani että juuri tänä hetkenä, koska aallot olivat todella korkeita ja merellä tuuli todella paljon. Noh, sen enempää pohtimatta olimmekin pian jo pelastusliivit päällä merellä kokeilemassa kyseistä moottoriajoneuvoa.

Merellä oli todella aallokkoista, miltä rannalta katsottuna alunperin näyttikin. Tänä päivänä lippu taisi olla kuitenkin lähes kaiketi keltainen eli varoittavan värinen. Uintikieltoa tai vaaraa sille ei oltu asetettu. Vesiskootterilla ajaminen oli kuulemma todella siistiä, mutta otti käsien voimille, koska aallokkoa oli paljon. Itse istuin kyydissä, enkä todellakaan olisi ollut valmis ajamaan itse kyseistä ajoneuvoa. Kyydissä oleminen tuntui luontevammalta ja oli kyllä todella mukava kokemus. Koska aallot olivat todella suuria tänäpäivänä, oli sen hallitseminen aika haastavaa. Välillä ratsastimme aaltojen päällä kun taas välillä meitä heiteltiin toiseen suuntaan, mutta hyvin meillä kuitenkin meni. Yhtään kertaa ei kyydistä lennetty taikka saatu vesiskootteria kaatumaan. Eiköhän se oo tärkeintä! Mutta tosi mukava kokemus tämäkin, kun rohkeutta ajamiseen löytyy! Käsittääkseni rannalta olisi saanut myös paikallisen ajamaan ja olisi voinut itse asettua kyytiin, mutta meille tämä oli päivänselvä asia, että jos kokeilemaan päädytään - niin silloin itse ajamme ja itse kokeilemme.

Kaikki uudet kokemukset tuovat ehdottomasti paljon ihania uusia muistoja ja kasvattavat ihmistä omalla tavallaan. Mä ainakin koen, että lähdin Turkista monta monta kokemusta rikkaampana ja nämä kokemukset ovat saaneet minuun paljon uudenlaista rohkeutta lähteä kokeilemaan erikoisempiakin asioita. Miksi ei? Mieli on niin avoin jälleen nyt kaikelle uudelle ja erilaiselle.

Onko teillä kokemuksia näistä edellämainituista aktiiviteeteista tai tuleeko mieleen jotain erityistä, mitä meidän kannattaisi ehdottomasti kokeilla?

Myös kysymyksiä mihin tahansa liittyen tai toivepostausideoita voi jättää alla olevaan kommenttiboksiin enemmän kuin mielellään!

SATU